Pääkirjoitus
: Koronakriisin jälkikaikuja 106
Tieteelliset artikkelit
: Uni ja muisti 108
: Suomenkielinen Job Crafting Questionnaire: psykometrinen jatkotarkastelu 146
Ihmisten maailma on toki aina ollut liikkeessä ja täynnä kriisien kaltaisia murroksia. Nykyhetkelle taitaa vain olla ominaista, että kriisit ja muutokset tapahtuvat nopeammin ja lähempänä toisiaan kuin aiemmin.
Globaali talouskriisi koetteli meitä vuoden 2008 jälkeen. Kun siitä oli jotenkin toivuttu, koronapandemia rantautui Suomeen keväällä 2020, paikat suljettiin ja liikkumista rajoitettiin. Kun koronarajoitusten aika oli ohi, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja käynnisti prosessin, joka kosketti kaikkia meitä energiakriisin muodossa.
Uni ja muisti
Tässä katsauksessa perehdytään unen rooliin oppimisessa ja muistissa keskittyen erityisesti muistijälkien lujittamiseen. Ihmisen ja useiden muiden nisäkkäiden vireystila vaihtelee valon säätelemää vuorokausirytmiä noudattaen. Ihmisellä yöunen aikana univaiheet toistuvat jaksoittaisesti siten, että perusuni painottuu alkuyöhön ja vilkeuni loppuyöhön. Verrattuna valveeseen uni parantaa juuri opitun muistiin painamista. Perusunen aikana aivoissa kertautuvat valveen aikana muodostuneet hermostolliset aktivaatiokaavat. Tämän prosessin on tulkittu heijastavan tiedon tallentamista pitkäkestoiseen muistiin aivokuoren ja alempien aivorakenteiden, kuten talamuksen ja hippokampuksen, muodostamiin hajautettuihin hermostollisiin verkostoihin. Vilkeunen roolista aivorakenteiden muodostamien verkostojen tasolla tapahtuvan muistiin painamisen mekanismissa ei ole vielä selvyyttä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että myös vilkeuni on tärkeää oppimiselle, sillä sen määrä ja suhteellinen osuus unesta kasvaa oppimistilanteiden jälkeen, mikä heijastuu seuraavan valvetilan aikana mitattuihin muistisuorituksiin. Uni vahvistaa sekä taitoja että tietoja ja tapahtumia koskevien muistijälkien lujittumista. On myös mahdollista, että unen aikana esitetyistä ulkoisista ärsykkeistä voi oppia uutta ja unen aikana esitetyt muistutukset valveen aikana opitusta vahvistavat muistiin painamista. Unen merkitys oppimiselle ja muistille on siis ensiarvoisen tärkeä, ja sitä voidaan hyödyntää oppimisen tehostamisessa.
Sleep and memory
In this review we focus on the role of sleep in learning and memory, especially memory consolidation. The arousal state of humans and other mammals varies according to the circadian rhythm regulated by light. In humans, nightly sleep stages repeat in a cyclic manner so that non-rapid eye movement (non-REM) sleep is more common first and REM sleep is more common towards the morning. Compared to awake state, sleep improves memory consolidation. During non-REM sleep, neuronal activation patterns formed during awake experience repeat in the brain. This process is thought to reflect the consolidation of information into long-term memory in distributed neural networks in the neocortex and sub-cortical structures like the thalamus and the hippocampus. The role of REM sleep in this systemic-level mechanism of memory consolidation is still unclear. REM sleep appears important for learning as its amount and proportion increases after learning and is reflected in the memory performance quantified after sleep. Sleep strengthens the consolidation of both procedural and declarative memory traces. It is also possible that one can learn about stimuli presented during sleep, and reminders of previous learning presented during sleep improve memory consolidation. The role of sleep in learning and memory is thus crucial and sleep can be utilized in improving learning.
Tässä katsauksessa perehdytään unen rooliin oppimisessa ja muistissa keskittyen erityisesti muistijälkien lujittamiseen. Ihmisen ja useiden muiden nisäkkäiden vireystila vaihtelee valon säätelemää vuorokausirytmiä noudattaen. Ihmisellä yöunen aikana univaiheet toistuvat jaksoittaisesti siten, että perusuni painottuu alkuyöhön ja vilkeuni loppuyöhön. Verrattuna valveeseen uni parantaa juuri opitun muistiin painamista. Perusunen aikana aivoissa kertautuvat valveen aikana muodostuneet hermostolliset aktivaatiokaavat. Tämän prosessin on tulkittu heijastavan tiedon tallentamista pitkäkestoiseen muistiin aivokuoren ja alempien aivorakenteiden, kuten talamuksen ja hippokampuksen, muodostamiin hajautettuihin hermostollisiin verkostoihin. Vilkeunen roolista aivorakenteiden muodostamien verkostojen tasolla tapahtuvan muistiin painamisen mekanismissa ei ole vielä selvyyttä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että myös vilkeuni on tärkeää oppimiselle, sillä sen määrä ja suhteellinen osuus unesta kasvaa oppimistilanteiden jälkeen, mikä heijastuu seuraavan valvetilan aikana mitattuihin muistisuorituksiin.
Ongelmallinen videopelaaminen sai hiljattain Maailman terveysjärjestön virallisen mielenterveyden häiriön luokituksen. Häiriö kuuluu ICD-11-tautiluokitusjärjestelmän (2019) mukaan toiminnallisiin riippuvuuksiin. Aikaisemmin pelaamishäiriötä (arkikielessä ’ongelmapelaaminen’ tai ’videopeliaddiktio’) on tutkittu lähinnä lasten ja nuorten keskuudessa, eikä ilmiön yleisyydestä tai vaikutuksista työväestössä tiedetä juuri lainkaan. Tässä etukäteen rekisteröidyssä ja arvioidussa tutkimuksessa mittasimme ongelmapelaamisen yleisyyden kansallisesti edustavan kyselyn avulla (N = 8217) Suomen työväestössä (n = 3912, esiintyvyys 0.4–7.5 %) ja testasimme kolme hypoteesia koskien pelaamisen, työkyvyn ja työstä palautumisen suhdetta. Ongelmapelaaminen oli yhteydessä alentuneeseen työkykyyn sekä työstä palautumiseen, muttei merkittävästi. Suuret pelimäärät (väh. 30 h/vko ja 40 h/vko) olivat myös heikosti yhteydessä alhaiseen työkykyyn, mutta eivät lainkaan alhaiseen työstä palautumiseen. Lisää tutkimusta kaivataan ennen kaikkea luotettavampien ongelmapelaamismittarien kehittämiseen sekä videopelaamisen, työkyvyn ja työstä palautumisen kausaliteettisuhteen ymmärtämiseen.
Suomenkielisen Job Crafting Questionnaire -menetelmän (JCQ) faktorirakennetta on aikaisemmin tarkasteltu vain esihenkilöaineistossa. Tässä tutkimuksessa menetelmää tutkittiin konfirmatorisen faktorianalyysin ja mittausinvarianssianalyysien avulla heterogeenisessä työväestöaineistossa. Keskeisimpien tulosten mukaan JCQ:n oletettu kolmen faktorin malli sopii aineistoon tyydyttävästi. JCQ:n faktorirakenne ja osioiden lataukset olivat samanlaiset työntekijöiden ja kahden toimihenkilöryhmän välillä. Tämän tutkimuksen perusteella suomenkielinen JCQ on onnistuneesti käännetty kysely, jonka alkuperäinen teoreettinen rakenne toimii tyydyttävästi suuressa osassa suomalaista työväestöä. Mikäli tulevissa tutkimuksissa selvitetään ryhmien välisiä eroja työn tuunauksessa, on syytä varmistaa, että aineistossa menetelmän vahva mittausinvarianssi toteutuu.
Kirsti Lagerspetzin pro gradu -palkinto myönnettiin Sara Liinamolle Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineeseen tehdystä opinnäytetyöstä ”Persoonallisuustesti sosiaalisena konstruktiona. Diskurssianalyyttinen tutkimus psykologisesta testaamisesta osana rekrytointia”. Palkintosumma on 300 euroa.
Psykologia-lehden parhaaksi artikkeliksi 2022 on valittu puheenjohtaja Jarkko Hautamäen esityksestä Timo Sampolahden ja Aarno Laitilan artikkeli ”Bruce Wampoldin psykoterapian kontekstuaalinen psykoterapia-ajattelu: kohti psykoterapian metamallia?”
Suomen Psykologinen julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää Psykologia -lehteä, joka on johtava psykologian alan tieteellinen julkaisu Suomessa. Lehti on luokiteltu julkaisufooruminen tasolle kaksi. Haemme lehdelle päätoimittajaa ja jäseniä lehden toimitukseen. Toimituksen toimikausi on kolme vuotta.
Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu, Tuotantotalouden laitos, Työpsykologian ja johtamisen yksikkö
Banzuzi, T.: Organizational emotions and emotional sales: Managing emotions in sales interactions
Haapalehto, T.: How to achieve alignment between the top and middle management in the strategy process? A case study on a pharmaceutical strategy process
Kirja alkaa Fishmanin henkilökohtaisen perheterapeuttisen historian katsauksella, jossa hän kertaa vuosiaan Yhdysvalloissa, lähinnä Philadelphiassa sekä Uudessa-Seelannissa, Aucklandissa. Ja toki nämä samat vuodet ovat myös osa perheterapian dokumentoitua historiaa laajemmassa merkityksessä. Katsaus siis kattaa hänen päätymisensä opiskelemaan perheterapiaa Philadelphiaan ja oppilas- ja yhteistyösuhteisiin Jay Haleyn, Salvador Minuchinin ja etenkin Braulio Montalvon kanssa. Teos jakaantuu näyttöön perustuvan ajattelun esittelyyn ja kritiikkiin, käytännön tutkimuksellisten ratkaisujen esittelyyn, intensiivisen strukturaalisen terapian mallin esittelyyn sekä edellä kuvattujen asioiden yhdistämis- ja integrointimahdollisuuksien ja -haasteiden esittelyyn. Lisäksi kirjan liitteissä on dokumentoituna suuri osa niistä hoidon vaikuttavuutta prosessin kuluessa arvioitaessa käytettävistä menetelmistä, joihin Fishman tekstissä viittaa.
Viime vuosina mielenterveysongelmien yleistymisestä on tullut kasvava kansanterveyskysymys. Päättäjät ja mielenterveyden asiantuntijat miettivät, kuinka mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä voitaisiin parhaiten auttaa. Koronapandemia on tehnyt tilanteesta entistäkin vaikeamman, ja muun muassa lyhytterapeuttisia palveluita on alettu kehittää vastaukseksi kasvaviin haasteisiin.
Mäkikangas, Anne – Pyöriä, Pasi (toim.): Koronapandemia, työ ja yhteiskunta – muuttuiko Suomi? Gaudeamus. Psykologi ja sosiologi ovat koonneet kirjoituksia koronapandemian aikaansaamista työn ja yhteiskunnan muutoksista Suomessa.
ULLA ANTTILA, VTM, ST
psykoterapeutti, sosiaalipsykologi
Mehiläinen Psykoterapiapalvelut, Töölö;
Kalasataman päihdepoliklinikka
Helsingin kaupunki