Artikkelien tiivistelmät (02/2024)
Geneerisyys ja habituaalisuus lasten kielessä – aikasidoksettoman ajan ilmaisun kehitysilmiöistä
Tutkimus tarkastelee 2.5–8-vuotiaiden suomenkielisten lasten aikasidoksettoman ajanilmaisun kehitystä. Tutkimuksen aineisto koostuu naturalistisin menetelmin sekä haastattelumenetelmällä kootuista ajanilmauksista tilannekuvauksineen. Aineiston koko on 125 ajanilmausta. Lähestymistapa on laadullinen: ajanilmauksista tarkastellaan geneerisen ja habituaalisen tiedon ilmaisua sekä vuorovaikutuspyrkimyksiä, joiden ilmaisemiseen aikasidoksettoman ajan ilmaukset osallistuvat. Aikasidoksettoman ajanilmaisun psykologisiksi taustoiksi tunnistettiin kategorianmuodostus (ajan käsitteet), tapahtumakognitio (taajuudenilmaukset) sekä sosiaalinen kognitio (diskursiiviset ajanilmaukset). Lapset osoittivat varhemmin geneeristen ajanilmausten kuin habituaalisten taajuudenilmausten hallintaa. Tutkimus tuottaa uutta tietoa ajanilmausten omaksumisen mekanismeista: lapset näyttävät hallitsevan jo alle kolmen vuoden iässä sellaisten ajanilmausten käyttöjä, joilla on aikaviitteisen merkityksen lisäksi diskursiivisia, vuorovaikutuspyrkimyksiä osoittavia tehtäviä (aina, ikinä); toisaalta ne ajanilmaukset, joille diskursiivisia tehtäviä ei tunnistettu (harvoin), opittiin vasta kouluiässä.
Avainsanat: aika, geneerisyys, habituaalisuus, kategorianmuodostus, kielenomaksuminen, tapahtumakognitio, sosiaalinen kognitio
Mitä psykoterapiassa tapahtuu? Aineistoteoreettinen malli psykoterapiasta asiakkaiden kuvaamana
Psykoterapiaa on tutkimuksessa usein lähestytty medikalistisista lähtöoletuksista tai viitekehysorientoituneesti. Psykoterapian tarkasteleminen asiakas- ja aineistolähtöisesti on ollut vähäistä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää asiakkaiden kuvausten pohjalta, mitä psykoterapiassa tapahtuu, ja avata sitä kautta toisenlainen näkökulma psykoterapian ymmärtämiseen. Tutkimusaineistona oli yhden psykoterapeutin asiakkaiden (N = 30) terapiansa päätteeksi tekemät lyhyet vapaamuotoiset kirjoitelmat omasta terapiastaan. Terapeutti toimi sekä tutkimuksen tekijänä että asiakkaiden terapeuttina. Tutkimuksen menetelmällisenä lähtökohtana oli aineistolähtöinen teoria (engl. grounded theory). Tehdyn analyysin pohjalta rakentui aineistoteoreettinen malli psykoterapiasta ”Vuorovaikutuksellisena itsensä etsimisen” prosessina. Tutkimus tarjoaa esimerkin psykoterapiassa vaikuttavien viitekehyksistä riippumattomien yhteisten tekijöiden tutkimiseen.
Avainsanat: psykoterapia, yhteiset tekijät, asiakkaan kuvaus, aineistolähtöinen teoria
Psykologiset perustarpeet työssä: tarpeiden täyttymisen ja frustraation kyselymenetelmän arviointi
Tutkimuksessa tarkasteltiin suomeksi käännetyn Basic Psychological Need Satisfaction and Frustration Scales -kyselyn (BPNSFS) työkontekstiin sovitetun version psykometristä rakennetta ja validiteettia menetelmään kohdistetun kritiikin valossa. Kyselyn faktorirakennetta ja menetelmällä arvioitujen psykologisten perustarpeiden täyttymisen ja tarvefrustraation yhteyksiä työn imuun ja uupumukseen tutkittiin heterogeenisessä työväestöaineistossa (N = 706) erilaisin rakenneyhtälömallein. Tulosten mukaan kyselyn alkuperäinen teoreettinen malli sopi yhteen havaintojen kanssa ja faktoreiden yhteydet työn imuun ja uupumukseen ovat enimmäkseen odotettuja. Vähintään yhtä hyvin sopivat kuitenkin myös tutkitut metodifaktoreita sisältävät mallit, joissa perustarpeiden faktorit poikkeavat alkuperäisistä oletuksista. Suomenkielistä BPNSFS:n työkontekstiin sovitettua versiota voi käyttää etenkin psykologisten perustarpeiden täyttymisen arviointiin. Tarpeiden frustraatiota arvioidessa on huomioitava faktorirakenteeseen ja frustraatioväittämien sisältöön liittyvät mahdolliset heikkoudet, erityisesti se, että käytetyt väittämät eivät välttämättä sisällä tarpeeksi aktiivista perustarpeiden tukahduttamista. Jos frustaatioväittämät jätetään pois, voi menetelmän kyky selittää kielteisiä ilmiöitä kuitenkin heikentyä huomattavasti.
Avainsanat: itsemääräämisteoria, psykologiset perustarpeet, autonomia, tarvefrustraatio