Geneerisyys ja habituaalisuus lasten kielessä – aikasidoksettoman ajan ilmaisun kehitysilmiöistä
Tutkimus tarkastelee 2.5–8-vuotiaiden suomenkielisten lasten aikasidoksettoman ajanilmaisun kehitystä. Tutkimuksen aineisto koostuu naturalistisin menetelmin sekä haastattelumenetelmällä kootuista ajanilmauksista tilannekuvauksineen. Aineiston koko on 125 ajanilmausta. Lähestymistapa on laadullinen: ajanilmauksista tarkastellaan geneerisen ja habituaalisen tiedon ilmaisua sekä vuorovaikutuspyrkimyksiä, joiden ilmaisemiseen aikasidoksettoman ajan ilmaukset osallistuvat. Aikasidoksettoman ajanilmaisun psykologisiksi taustoiksi tunnistettiin kategorianmuodostus (ajan käsitteet), tapahtumakognitio (taajuudenilmaukset) sekä sosiaalinen kognitio (diskursiiviset ajanilmaukset). Lapset osoittivat varhemmin geneeristen ajanilmausten kuin habituaalisten taajuudenilmausten hallintaa. Tutkimus tuottaa uutta tietoa ajanilmausten omaksumisen mekanismeista: lapset näyttävät hallitsevan jo alle kolmen vuoden iässä sellaisten ajanilmausten käyttöjä, joilla on aikaviitteisen merkityksen lisäksi diskursiivisia, vuorovaikutuspyrkimyksiä osoittavia tehtäviä (aina, ikinä); toisaalta ne ajanilmaukset, joille diskursiivisia tehtäviä ei tunnistettu (harvoin), opittiin vasta kouluiässä.