Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia merkityksiä yksi integratiivisesti orientoitunut psykoterapeutti tuli asiakastilanteisiin liittyvän ajattelunsa kautta antaneeksi psykoterapialle ja millaisena psykoterapeutin käytännön epistemologia sitä kautta näyttäytyi. Tutkimuksen lähestymistapa oli autoetnografinen, jolloin psykoterapeutti toimi kaksoisroolissa sekä tutkijana että terapeuttina. Tutkimuksen aineistona olivat psykoterapeutin asiakaskäyntien jälkeen laatimat vapaamuotoiset kirjoitelmat. Tutkimuksen menetelmällisenä lähestymistapana käytettiin etnometodologista kategoria-analyysia. Tutkimuksessa psykoterapia näyttäytyi prosessina, jossa terapeutti samanaikaisesti reflektoi asiakkaan ongelmia, keräsi itselleen todistusaineistoa, asettui muutosta tuottavaan suhteeseen ja arvioi terapian tulosta. Terapeutin käyttämiä kategorisointeja tarkasteltiin psykoterapian metateoreettisena ilmentäjänä sekä perinteistä viitekehysjaottelua laajempana psykoterapian perusrunkona.

Avainsanat: psykoterapia, käyttöteoria, yleiset tekijät, autoetnografia, kategoria-analyysi, terapeutin spontaani ajattelu