Tutkimuksessa tarkasteltiin keskustelunanalyysin avulla, millaisilla tavoilla psykologit antavat tutkimuspalautetta potilaille ja miten potilaat ottavat eri tavoin annettua palautetta vastaan. Kiinnostuksen kohteena oli myös potilaan rooli palautekeskustelun vuorovaikutuksen rakentajana.

Tutkimusaineisto koostui kahdesta videoidusta ja litteroidusta psykologisen tutkimuksen palautekeskustelusta. Molemmat psykologiset tutkimukset olivat nuoren aikuisen työkyvyn arviointeja. Aineisto on osa laajempaa Psykologisten tutkimusten palautekeskustelujen vuorovaikutus ‑tutkimusprojektia. Tutkimusprojektin tavoitteena on tuottaa perustietoa siitä, mitä psykologisten tutkimusten palautekeskusteluissa tapahtuu.

Tulokset osoittivat, että psykologit käyttivät vuorovaikutukseltaan kolmea erilaista tapaa antaa potilaille tutkimuspalautetta. Psykologit antoivat palautetta 1) suorilla väitteillä, 2) kutsumalla potilasta mukaan palautteen käsittelyyn joko tekemällä oletuksia potilaan kokemuksesta tai esittämällä suoria kutsuja ja pyyntöjä sekä 3) yhdistämällä palautetta potilaan aiemmin kertomaan. Psykologit muokkasivat palautteenannon tapaansa palautteen sisällön, palautetyypin ja palautteen valenssin mukaan. Psykologit käyttivät suoria väitteitä erityisesti kognitiivista suoriutumista koskevia hyviä uutisia kertoessaan ja vetäessään yhteen aiemmin kerrottuja tutkimustuloksia. Persoonallisuuden piirteitä koskevia tutkimustuloksia kertoessaan psykologit useimmiten kutsuivat potilasta mukaan palautteen rakentamiseen. Psykologit liittivät tutkimuspalautetta potilaan aiemmin kertomaan lähinnä kertoessaan kognitiivista suoriutumista koskevia huonoja uutisia. Potilailla oli psykologeja vähemmän valtaa palautekeskustelun vuorovaikutukseen, mutta he tekivät keskustelualoitteita ja vastasivat psykologien valitsemiin palautteenannon tapoihin toisinaan odotuksenvastaisesti.

Tutkimuksen tulokset antavat kuvauksen siitä, miten psykologit muokkaavat toimintaansa annettavan palautteen mukaan sekä millaista vuorovaikutusta psykologin ja potilaan välillä on tutkimustuloksia käsiteltäessä. Tehtyjä havaintoja voidaan hyödyntää psykologien koulutuksessa ja ammattikäytäntöjen kehittämisessä.

Avainsanat: institutionaalinen vuorovaikutus, keskustelunanalyysi, psykologisen tutkimuksen palautekeskustelu