Tänä torstaina Helsingin yliopistossa väitellään inhimillisistä tekijöistä lennonjohtotyössä. Millä tavoin ihmiseen liittyvät tekijät vaikuttavat järjestelmien toimintaan, miten inhimillisiä tekijöitä voitaisiin hallita, miten voidaan edistää toiminnan sujuvuutta ja turvallisuutta ja parantaa ihmisen hyvinvointia? Tutkimustiedon vieminen käytäntöön on hidasta, mutta se onnistuu sopivilla työkaluilla.

Psykologian lisensiaatti Anna-Maria Teperi on toiminut pitkään ilmailun parissa ja hän on yksi harvoista suomalaisista Human Factors -osaajista. Human Factors eli inhimillisten tekijöiden tutkimus pyrkii parantamaan järjestelmien toimintaa ja sitä kautta esimerkiksi työn hallintaa ja turvallisuutta. Ala soveltaa psykologian ja muiden käyttäytymistieteiden tutkimustietoa siitä miten yksilöt ja ryhmät toimivat eri tilanteissa.

Tietoa ihmisen toiminnasta, esimerkiksi ihmisen kyvyistä ja rajoituksista, on valtavasti. Mutta käytetäänkö tätä kaikkea tietoa ihmisen elämää ja organisaatioiden toimintaa helpottamaan? Teperin väitöskirjan tulokset soveltunevat alalle kuin alalle: ensimmäinen osatutkimus tuo esiin, että työpaikoilla ei juuri hyödynnetä tutkittua tietoa inhimillisistä tekijöistä. Väitöskirja jatkaa tästä tuloksesta eteenpäin: miksi tietoa ei hyödynnetä ja mitä asialle voisi tehdä? Tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että organisaatioissa ei ole oikein käsitystä siitä miten tietoa voitaisiin käyttää; puuttuu strategia, joka koskee inhimillisten tekijöiden huomioimista. Jokapäiväisessä työssä kertyvää tietoa myös hukkuu matkan varrelle. Työntekijöille sattuu ja tapahtuu, mutta huomiot ja hyvät käytännöt eivät siirry eteenpäin. Vaikka yksittäiset ihmiset oppisivat omista virheistään, oppi ei leviä työpaikalla eli organisaatio ei opi.

Mukaillen Teperin väitöskirjan loppukappaletta: tieto on mukavaa, mutta tärkeää on aktiivinen toiminta ja interventiot, joissa tietoa hyödynnetään. Välttämätöntä puolestaan on ymmärtää, että inhimilliset tekijät ovat läsnä joka päivä siellä missä ihmisetkin. Jos jotain oikeasti halutaan organisaatiossa muuttaa, tietoa inhimillisistä tekijöistä tulee siis käyttää joka hetki ja joka paikassa, osana organisaation kehittämisen strategiaa.

Pysyvät muutokset ajattelu ja -toimintatavoissa ovat yksittäisenkin ihmisen kohdalla työn takana, saati sitten isojen ihmisjoukkojen ollessa kyseessä. Hyvillä yhteisillä työkaluilla voi kartuttaa kaikkien yhteistä tietopankkia. Lisäksi pitää olla keinoja, joilla voi yhdessä oppia erehdyksistä ja onnistumisista.

Anna-Maria Teperin väitöskirja "Improving the mastery of human factors in a safety critical ATM organisation" tarkastetaan Helsingin yliopistossa 7.6.2012 klo 12.

Inhimillisistä virheistä myös Toimittajan kynästä -palstalla Psykologia 02/2012