Kaksi viikkoa sitten onnittelin Maanantai-blogissa kevään valmistujia. Seuraavana sunnuntaina Ida Tikka kirjoitti Helsingin Sanomissa, että heitä todella kannatti onnitella, koska he ovat Suomen toiseksi viimeiset ylioppilaat ja valmistujat, ”jotka saavat eksyä ja kokeilla”.

Vielä tänä keväänä uudet ylioppilaat ja kaikki muut opiskelun haluiset ovat saaneet hakea ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteishauissa yli kymmeneen eri kohteeseen ja saada paikan vaikka niistä jokaisesta. Yhden korkeakoulupaikan sääntö tosin estää ottamasta enempää kuin yhden opiskelupaikan. Ja keväällä 2014 ja sitä seuraavanakin keväänä he saavat osallistua uuteen ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen  yhdistettyyn yhteishakuun.

Keväällä 2014 uudet ylioppilaat ja kaikki muutkin opinhaluiset voivat hakea vain kuutta opiskelupaikkaa ja saada niistä vain yhden. Sen lisäksi jos uusi ylioppilas saa ja ottaa opiskelupaikan vastaan, hän ei saa enää seuraavana keväänä osallistua yhteishakuun. Jos kevään 2014 ylioppilas siis haluaisikin vaihtaa opiskelupaikkaa vuoden jälkeen, hänen täytyy hakea muuta kautta. Mutta se, mikä tämä muuta kautta on ja ennen kaikkea kuinka monta opiskelijaa sen kautta tullaan valitsemaan, on vielä päättämättä.

Kevään 2014  uuden ylioppilaan kannattaa siis harkita hakemistaan ja ennen kaikkea mahdollisen opiskelupaikan vastaanottamista tarkkaan. Opiskelu ei kannata, jos jää vaille sitä mieluisinta opiskelupaikkaa.

Ida Tikka ennustaa artikkelissaan, että uusi yhteishakujärjestelmä tekee nuorten yhteiskuntatakuun todella tarpeelliseksi, varsinkin kun opiskelematon menettää myös opiskelijan edut mm. opiskelijaruokailun ja bussiliput. Opona luulen myös, että hakijamäärät  Ruotsiin ja muualle Eurooppaan kasvavat. Parhaat äänestävät jaloillaan, koska he voivat. Maailman parhaat yliopistot valitsevat opiskelijansa aivan erilailla. Ei voitu ottaa oppia niistä, kun päätettiin muuttaa  Suomen korkeakouluihin hakemista?