Matematiska färdigheter är något som vi alla använder oss av dagligen – då vi vaknar, ser på klockan, uppskattar om vi hinner med morgonsysslorna ifall vi trycker på snooze ännu ett par gånger, när vi planerar veckans uppköp, betalar räkningar, gör upp semesterplaner eller ser på väderprognosen inför kommande veckoslut. Vi uppskattar antal, tal, mängder, tid och avstånd. Vi använder olika strategier för att räkna summor, skillnader, resterande antal och önskade antal. Vi uppfattar likheter och skillnader, mönster och strukturer, antal och tal i vår omgivning. Vi använder och förstår begrepp som beskriver, förklarar, synliggör läge, mängder, storheter. Även för ett litet barn är de matematiska färdigheterna ständigt närvarande i vardagen – från att barnet klär på sig kläderna i en viss ordning på morgonen, räknar stegen från bilen till dagisporten, uppskattar hur många kompisar som redan är på plats, avtalar med föräldern hur länge barnet får se på sitt favoritprogram till hur många lösgodisar barnet får köpa.
Kun mietin, mitä haasteita on peruskoulumatematiikassa, päällimmäiseksi mieleeni nousi murtolukujen hallitsemattomuus. Osa oppilaista ja myös osa luokanopettajista kokee murtoluvut vaikeana matematiikan osa-alueena oppia ja opettaa. Murtolukujen heikko hallinta nouseekin esille yhdeksännellä luokalla. Peruskoulunsa päättävien oppilaiden matematiikan osaamistulokset ovat laskeneet erityisesti lukujen ja peruslaskutoimitusten osalta, joihin murtolukutehtävät kuuluvat. Miten oppilas, jolla on heikot taidot, pärjää opinnoissaan toisella asteella? Moni toisen asteen opintonsa keskeyttävä oppilas keskeyttääkin ne usein juuri heikon matematiikan osaamisen vuoksi. Olisiko siis niin, että yleisimmin käytössä olevat opetusmenetelmät eivät ole murtolukujen opettamiseen parhaat mahdolliset? Tukemalla oppilaiden murtolukujen oppimista alakoulussa vaikutetaan matematiikan oppimiseen yläkoulussa ja sitä kautta oppilaiden toisen asteen opintojen valintaan.
Ongelmanratkaisu ja matematiikan käyttö työssä: maanviljelijöiden ja puuseppien työtä tarkkailemassa
Aika ajoin kuulee sanottavan, että ”matematiikkaa on kaikkialla”. Tällä halutaan korostaa matematiikan merkitystä tieteenalana. Kun väitetään, että matematiikkaa on kaikkialla, se ei kuitenkaan tarkoita, että sitä myös käytetään kaikkialla. Mitä siis tarkoitamme, kun sanomme ”matematiikkaa”? Puhummeko kaupassa näkyvistä hinnoista, juna- tai bussiaikatauluista vai kenties silmiämme ilahduttavista, kauniista muodoista kaupungin rakennuksissa? Kuka tahansa voisi tehdä pitkän luettelon paikoista, joissa matematiikkaa löytyy ensi silmäyksellä. Luonto itsessään on täynnä matematiikkaa. Minusta on tärkeää tutkia matematiikan jokapäiväistä käyttöä, koska se on kulttuurinen konstruktio, joka sopeutuu erilaisiin tarpeisiin ja aikoihin (Iseke-Barnes, 2000; van Oers, 2001).