Käyttäytymisen ongelmat ovat koulussa yleisiä. Erityisen tavallisia ne ovat oppilailla, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD). Koulussa esiintyvän ongelmakäyttäytymisen lieventämiseen ja ennaltaehkäisyyn tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja tutkittuja toimintamalleja. Aikaisemman tutkimuksen valossa vaikuttaa aiheelliselta järjestää ADHD-oireisen oppilaan tuki hänen luontaisen opetusryhmänsä yhteyteen. Check in – check out -toimintamalli, lyhyemmin CICO, perustuu käyttäytymispsykologiseen teoriaan, ja se on kehitetty ADHD-oireisten oppilaiden koulunkäynnin tueksi. Tutkimuksessa selvitettiin toimintamallin vaikutuksia ja sovellettavuutta ProKoulu-tutkimushankkeen pilottikouluissa. Vanhempien kanssa yhteistyössä toteutettavassa CICO-toimintamallissa oppilaan päivä rytmittyy aamutapaamisen (check in), jatkuvan positiivisesti suuntautuvan suullisen ja kirjallisen palautteen sekä iltapäivätapaamisen (checkout) ympärille. Kahden oppilaan kokeellisessa yksittäistapaustutkimuksessa seurattiin käyttäytymisen muutosta kouluympäristössä.
Voimistuneen maahanmuuton myötä yhä useampi suomalainen nuori tai hänen vanhempansa ovat maahanmuuttajia. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten psykososiaalisten oireiden tutkimus on siten yhä tarpeellisempaa, mutta se on toistaiseksi ollut melko vähäistä. Tarkoituksemme oli tutkia, poikkeaako maahanmuuttajataustaisten nuorten psykososiaalinen oireilu valtaväestön nuorten oireilusta. Lisäksi tutkittiin oireiden kehitystä ja pysyvyyttä. Psykososiaalisia oireita mitattiin SDQ-kyselyllä. Aineistona käytettiin Metropolitan Longitudinal Finland -aineistoa (MetLoFIN), joka on kerätty Helsingin metropolialueen 14 kunnasta vuosina 2011–2016 yläkoulun seitsemänneltä (N = 9 497) ja yhdeksänneltä luokalta (N = 7 738) sekä lukion ja ammattikoulun toiselta luokalta (N = 8 461). Maahanmuuttajataustaiset nuoret, erityisesti pojat, raportoivat hieman enemmän psykososiaalisia oireita kuin valtaväestön nuoret.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia tavoiteorientaatioryhmiä voidaan löytää kuudennella luokalla ja miten ryhmät eroavat toisistaan henkilökohtaisten koulutustavoitteiden, niiden arviointien (merkitys, vaivannäkö, saavuttaminen ja kuormitus) sekä koulumenestyksen suhteen. Oppilaat (N = 745) jaettiin tavoiteorientaatioryhmiin hyödyntäen henkilösuuntautunutta lähestymistapaa ja K-keskiarvon klusterianalyysia. Avointen kysymysten vastaukset liittyen koulutustavoitteisiin luokiteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin ristiintaulukoinnin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Löytyi neljä tavoiteorientaatioryhmää: suoritus-välttämisorientoituneet (30 %), oppimisorientoituneet (25 %), menestysorientoituneet (22 %) ja välttämisorientoituneet (23 %). Valtaosa oppilaiden koulutustavoitteista liittyi arvosanoihin. Myös opiskeluun panostamiseen, oppimiseen, jatkokoulutukseen ja menestymiseen liittyviä tavoitteita mainittiin. Parhaiten koulussa menestyivät oppimis- ja menestysorientoituneet. He myös kokivat koulutustavoitteensa merkityksellisiksi ja arvioivat edistyvänsä hyvin niiden saavuttamisessa.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin subjektiivisen hyvinvoinnin kehittymistä nuorten siirtyessä alakoulusta yläkouluun. Lisäksi tarkasteltiin harrastuneisuuden ja koulun vaihtamisen (yhtenäiskoulu vs. erilliskoulu) yhteyksiä subjektiiviseen hyvinvointiin ja sen kehittymiseen sekä sitä, ovatko nämä yhteydet erilaisia riippuen nuoren sukupuolesta. Tutkimuksen aineisto koostui 848 nuoresta, jotka arvioivat harrastuneisuuttaan kuudennen luokan syksyllä ja subjektiivista hyvinvointiaan kuudennen luokan syksyllä sekä seitsemännen luokan syksyllä ja keväällä. Tulosten mukaan nuorten itsetunto heikkeni ja masennusoireet lisääntyivät nuorten siirryttyä yläkouluun. Harrastuksen puuttuminen näyttäytyi riskitekijänä subjektiivisen hyvinvoinnin kannalta. Masennusoireet lisääntyivät ja elämääntyytyväisyys väheni etenkin niillä nuorilla, joilla ei ollut ollenkaan harrastusta. Ohjatusti harrastavat nuoret kokivat itsetuntonsa ja elämääntyytyväisyytensä paremmaksi kuin nuoret, joilla ei ollut ohjattua harrastusta. Koulun vaihtaminen siirtymävaiheessa oli yhteydessä itsetunnon kehittymiseen: koulua vaihtaneiden itsetunto vahvistui kuudennen luokan syksystä seitsemännen luokan syksyyn, kun taas samassa koulussa pysyneiden itsetunnossa ei tapahtunut muutosta.
Koulukontekstissa toteutetut tutkimukset sisältävät usein kognitiivisia tehtäviä, joissa menestymisellä ei ole oppilaalle seurauksia. Kaikki oppilaat eivät yritä tehtävissä parastaan, jolloin arvio oppilaan suoritustasosta jää todellista matalammaksi. Tässä tutkimuksessa testattiin hypoteesia, jonka mukaan yhdeksäsluokkalaisten osaamistuloksissa havaitut sukupuolierot kertoisivatkin tehtävään investoidun yrittämisen eroista. Tietokonepohjaisen testauksen lokitietoanalyysilla mitatun yrittämisen oletettiin selittävän myös tukea saavien oppilaiden odotettua heikompaa suoriutumista, kun seitsemännellä luokalla mitatut suoritustasoerot oli jo otettu huomioon. Hypoteesit testattiin sovittamalla rakenneyhtälömalleja noin 7 000 oppilaan MetrOP-seuranta-aineistoon. Tulokset osoittivat, että matemaattisen ajattelun tehtävissä tytöt suoriutuivat tehtävissä hieman paremmin kuin pojat lähtötilanteessa, ja erot kasvoivat hiukan yläluokkien aikana. Tämä kuitenkin selittyi sillä, että tytöt yrittivät enemmän sekä itsearvion että lokitietoihin tallentuneen vastausajan mukaan.
Lisää artikkeleita...
- Kielellisiin ja sosiaalisten taitojen vaikeuksiin liittyvät toiminnanohjauksen piirteet esikouluiässä
- Sosiodigitaalisen osallistumisen, unenlaadun ja kouluhyvinvoinnin väliset yhteydet kuudesluokkalaisilla
- Näkymätön havaittavaksi – klusterianalyysi abstraktin ilmiön oppimisesta konkreettisesti lisäketodellisuuden (augmented reality) avulla
Sivu 1 / 2