Johtamisen vaikutus työntekijöiden hyvinvointiin ei ole aiheena uusi, mutta siihen kohdistettu huomio sekä mediassa että työ- ja organisaatiopsykologisessa tutkimuskirjallisuudessa näyttää lisääntyneen viimeisimmän 10–15 vuoden aikana. Samalla johtamiseen, ja erityisesti lähijohtamiseen eli lähimpien esimiesten harjoittamaan johtamiseen, kohdistetut odotukset ja teoreettiset olettamukset ovat kasvaneet.
”Kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” on usein käytetty luonnehdinta kuvan voimasta – siitä, että yksittäinen kuva voi parhaimmillaan välittää monimutkaisen ajatuksen toisinaan vaikuttavammin kuin kirjallinen tai puhuttu kuvaus. Tämä on tiedetty yhtä kauan kuin ihmiskunta on käyttänyt kuvallisia merkkejä viestinnässä. Historioitsijat jäljittävät kyseisen sanonnan juuret kuitenkin 1900-luvun alkupuolelle, jolloin mainostajat havaitsivat, kuinka hyödyntää kuvaa, erityisesti valokuvaa, omiin tarkoituksiinsa eli vaikuttaakseen ihmisiin. Tämän jälkeen kuvallisen vaikuttamisen muodot ovat moninkertaistuneet. Kirjailija Erno Paasilinna totesikin, että ”kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa”.
Ihminen on hyvin riippuvainen muista ihmisistä. Selviytymisen kannalta on ollut tärkeää, että pystymme muodostamaan ihmissuhteita, joiden avulla pysymme paremmin hengissä. Jo vauvoina alamme siirtyä vanhempiemme kanssa samaan rytmiin kehon liikkeissä, ääntelyssä ja katseissa. Tällainen kehollinen synkronia, eli samanaikainen yhteen sovittautuminen, vaikuttaa koko ihmismielen rakentumiseen. Kun vanhempi on herkkä vauvan eleille rytmittyen niihin, lapselle rakentuu luottamus ja turvallisuuden kokemus. Tämä taas heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin ja luo pohjaa hyvälle itsetunnolle ja empatiakyvylle.