Arkipäiväisillä tapaturmilla tarkoitetaan yksittäisiä sattumuksia, jotka eivät sisällä väkivaltaa eivätkä liity suuronnettomuuksiin. Tutkimuksessa selvitettiin, esiintyykö arkipäiväisen tapaturman jälkeen psyykkisen trauman oireita, sekä sitä, ovatko tapahtumanaikaiset emootiot yhteydessä traumaoireiluun. Suomenkieliseen verkkokyselyyn vastanneista muodostui itsevalikoitunut näyte (n = 149). Vastaajat olivat iältään 16–64-vuotiaita, ja heistä 79 prosenttia oli miehiä. Vapaa-ajan tapaturman kokeneita oli 56 prosenttia, työtapaturman kokeneita 24 prosenttia ja liikennetapaturman kokeneita 19 prosenttia aineistosta. Traumaoireet mitattiin IES-R-kyselyllä. Tapaturmanaikaisia tuntemuksia ja käsityksiä kartoitettiin kysymyksillä koetusta kivusta, pelosta, avuttomuudesta ja häpeästä sekä invalidisoitumisen pelosta ja hengenvaarasta. Kvantitatiivinen analyysi perustui deskriptiiviseen tarkasteluun ja logistiseen regressioanalyysiin. Joka kymmenes vastaaja kärsi huomattavasta määrästä psyykkiseen traumaan viittaavia oireita.
Läsnäolon voima on otsikoissa, ja mindfulness myy. Millaisia kognitiivisia prosesseja meditaation ja mindfulnessin takana tosiasiassa on? Tässä katsauksessa perehdytään mindfulnessin ja meditaation taustoihin ja niihin liittyvään aivotutkimukseen. Olisiko mindfulnessilla ja meditaatiolla käyttöä neuropsykologiassa? Meditaatiossa näyttäisi aktivoituvan useita keskeisiä toiminnallisia aivoverkostoja, kuten esimerkiksi tarkkaavuuden järjestelmät, sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät verkostot sekä verkostot, jotka liittyvät tunteiden prosessoitumiseen kehosta aivoihin ja tietoisuuteen. Eräässä meta-analyysissa meditaation vaikutukset näkyivät muutoksina hippokampusalueilla, tuntoaivokuorella ja aivosaaren alueella, pihtipoimun etu- ja takaosissa, tarkkaavuuden ja toiminnan ohjaamiseen liittyvällä etuaivoalueella sekä etuaivojen sisäosissa käyttäytymisen ja tunteiden säätelyyn liittyvillä alueilla. Lisäksi vahvistumista havaittiin aivopuoliskoja ja aivoalueita yhdistävissä valkean aineen säikeissä.
Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten uramuuntuvuususkomuksia toisen asteen opintojen alussa. Uramuuntuvuudella tarkoitetaan yksilön itsesäätelytaitoja ja psykososiaalisia resursseja, jotka auttavat yksilöä selviytymään ammatinvalintaan, ammatilliseen elämänkulkuun tai työmuutoksiin liittyvissä siirtymissä. Uramuuntuvuuden ulottuvuuksina ovat huoli, kontrolli, uteliaisuus ja itseluottamus. Tutkimus on uramuuntuvuusmittarin pilotointi pienellä suomalaisella näytteellä. Artikkelimme tarkoituksena on selvittää, minkälaisia ovat toisella asteella olevien nuorten uramuuntuvuususkomukset uramuuntuvuusmittarilla arvioituna sekä millä tavoin sosiaaliseen kontekstiin liittyvät tekijät – sukupuoli, koulutusreitti, koulumenestys sekä perheen koulutustaso ja vanhempien näkemykset nuoren koulunkäyntiasenteista – ovat yhteydessä nuorten uramuuntuvuususkomuksiin. Tutkimus kohdentuu myös CAAS-uramuuntuvuusmittarin kehittämiseen siten, että mittariin on lisätty suhteisuus-ulottuvuus.