Platon vertaa ihmisen mieltä kahden hevosen vetämään valjakkoon. Vertauskuvassa valjakon ajaja ja hevoset muodostavat sielun kolme erilaista osaa. Ajaja edustaa järkeä, joka ohjaa sielua kohti tietoa ja totuutta. Hevosista ensimmäinen on valkoinen, nuhteeton ja kuolematon. Se on se osa sielusta, joka janoaa moraalisesti hyviä asioita, vaatimattomuutta ja kunniaa. Musta hevonen puolestaan on valkoisen vastakohta. Sitä ajaa himo viiniin, rahaan ja ruumiin iloihin. Järkevä ajaja ei voi kieltää niitä sielunsa osia, joista hän ei pidä. Molemmilla hevosilla on omat tehtävänsä ja vahvuutensa. Ajajan on ymmärrettävä ratsujensa luonteet, jotta voi ohjastaa ne käyttöönsä. Samalla tavalla ihmisen on siis pystyttävä ohjaamaan halujaan ja himojaan menestyäkseen elämässä.