Psykoosit ovat vakavia mielenterveyden häiriöitä, jotka aiheuttavat merkittävää haittaa niin sairastuneen elämänlaadulle kuin yhteiskunnalle. Yleisin psykoottinen häiriö on skitsofrenia. Psykoosisairauksissa toimintakykyä haittaavat psykoottiset oireet, kuten aistiharhat, harhaluulot ja hajanaisuus. Aistiharhat tarkoittavat, että näkee jotain, mikä ei ole totta, kuulee jotain, mitä muut eivät kuule, tai haistaa, maistaa tai tuntee kehossaan epätodellisia asioita. Harhaluuloiksi nimitetään sitä, että henkilö on vakuuttunut jonkin asian olevan tietyllä tavalla, vaikka se ei pidä paikkaansa. Hän voi vaikkapa olla varma siitä, että häntä vakoillaan television kautta, että hänet on valittu erityiseen tehtävään pelastamaan maailma tai että hänen kehonsa on jollain tavalla muuttunut.
Mitä hän nyt aikoo sanoa? Miksi hän aloittaa noin? Miksi, oi miksi, hän on valinnut tämän aiheen? Aiheen, jossa analyysin kohteena ovat ryhmät episteemisinä yhteisöinä eli yhteisöinä, joissa määritellään tiedon kriteerejä ja jaetaan tietoa. Miten tästä voi ikinä syntyä ymmärryksen silta minun ja tuon, joka puhuu, välille? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, jotka ilmentävät inhimillisen kielen kahta hämmästyttävää ja teoreettisesti mielenkiintoista piirrettä. Kieli ilmentää inhimillistä rationaliteettia ja selittää toiminnan tavoitteita. Rationaliteetti kommunikaatiossa – yhteisten merkitysten luominen – ja toiminnan teleologisuus eli päämääräorientaatio tekevät, e necessitate, sosiaalisista ryhmistä myös episteemisiä yhteisöjä – yhteisöjä, jotka tuottavat ja kierrättävät tietoa.
”Muistisairauden toteaminen ei merkitse elämän loppua, vaan sen muotoutumista uudelleen”, todetaan kirjassa Muistisairaan kuntouttava hoito. Väestön ikärakenteen muuttuessa muistisairauksista on tulossa merkittävä kansantaloudellinen ja kansanterveydellinen haaste. Suomessa arvioidaan olevan noin 130 000 vähintään lievän dementian tasoista muistisairautta sairastavaa, ja määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan kahdessakymmenessä vuodessa.