Ryhmät episteemisinä yhteisöinä – ryhmien erityisasema sosiaalisesti validin tiedon tuottajina

Mitä hän nyt aikoo sanoa? Miksi hän aloittaa noin? Miksi, oi miksi, hän on valinnut tämän aiheen? Aiheen, jossa analyysin kohteena ovat ryhmät episteemisinä yhteisöinä eli yhteisöinä, joissa määritellään tiedon kriteerejä ja jaetaan tietoa. Miten tästä voi ikinä syntyä ymmärryksen silta minun ja tuon, joka puhuu, välille? Kaikki nämä ovat kysymyksiä, jotka ilmentävät inhimillisen kielen kahta hämmästyttävää ja teoreettisesti mielenkiintoista piirrettä. Kieli ilmentää inhimillistä rationaliteettia ja selittää toiminnan tavoitteita. Rationaliteetti kommunikaatiossa – yhteisten merkitysten luominen – ja toiminnan teleologisuus eli päämääräorientaatio tekevät, e necessitate, sosiaalisista ryhmistä myös episteemisiä yhteisöjä – yhteisöjä, jotka tuottavat ja kierrättävät tietoa. Kieliopin, ymmärrettävän puheen loogisten perusehtojen, lisäksi viestinnän rationaliteetin olemassaolo näkyy ehkä parhaiten huumorissa: kun viestinnässä aina läsnä oleva, immanentti, rationaliteetti murtuu tai asettuu uuteen valoon, me nauramme. Tämä oivallus veti minut noin seitsemän vuotta sitten hiljaiseksi ja sai tajuamaan, että vuorovaikutuksen kannalta kenties keskeisin kysymys niin yksilön kuin ryhmänkin kannalta on se, miten rationaliteetti ja teleologisuus kulloinkin valjastetaan tuottamaan tietoa.