Elina Reenkola: Nainen ja häpeä. Minerva Kustannus, 2014.

Jo mummiksi ehtinyt ystäväni oli todistamassa keskustelunpätkää, jossa seitsenvuotias tyttärentytär neuvoi kuusivuotiasta serkkuaan vilkuttamaan äidille, joka oli tullut saattamaan: ”Heiluta äidille kättä, mä oon huomannu, että se auttaa!”

Tarina liikuttaa minua niin arkisuudessaan kuin syvällisyydessäänkin. Niin monessa olemme apua vailla. Yksinkertaista voi olla ymmärrys, joka tuo helpotuksen, ja toisaalta niin pienestä on kiinni, joudummeko tilanteisiin, joissa keinottomina päädymme häpeän valtaan: häpeämään itseämme, keinottomuuttamme ja sitä, minkä kanssa olemme sisäisessä maailmassamme tekemisissä.