Työtapojen vaikuttavuuden arvioinnin perusajatus on ohjata ammattilaisia valitsemaan toimivia työmenetelmiä, jotka edistävät asiakkaiden hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla. Psykologien, kuten muidenkin terveydenhuollon ammattilaisten, tavoitteena on tehdä laadukasta ja sosiaalisesti vastuullista työtä, mutta silti myös psykologien käytössä on työmenetelmiä, joiden vaikutuksista ja vaikuttavuudesta kiistellään. Osin taustalla on se, että menetelmiä ei yksinkertaisesti ole vielä tutkittu tarpeeksi. Tutkimustieto on kuitenkin tarpeen myös sen arvioimiseksi, ”mikä hoito, kenen antamana ja millaisissa olosuhteissa on tehokkainta tälle yksilölle, jolla on juuri tämä ongelma” (Paul, 1967). Ongelmista ja niiden hoitamisesta puhuminen ei ehkä kuvaa esimerkiksi koulupsykologin työkenttää tarpeeksi monipuolisesti, mutta lainaukseen kiteytyy kuitenkin nimenomaan koulupsykologeille oleellinen ymmärrys siitä, että on tiedettävä tarpeeksi paljon tarpeeksi monenlaisista vaihtoehdoista, jotta yksittäisen asiakkaan tai vaikka koululuokan kanssa voidaan päästä yhteisesti muotoiltuihin tavoitteisiin.
Suomalaisessa koulussa tai oppilaitoksessa työskentelevän psykologin työ muodostuu välittömästä asiakastyöstä lasten, nuorten ja perheiden kanssa sekä yhteistyöstä opettajien ja muun koulun tai oppilaitoksen henkilökunnan kanssa. Viimeksi mainittua työtä kutsutaan tässä kirjoituksessa konsultoivaksi työksi. Erityisesti alakoulussa ja muutenkin perusopetuksessa keskeinen työtehtävä on lapsille tehtävät psykologiset tutkimukset, joilla kartoitetaan erilaisia oppimisedellytyksiin sekä lapsen kehitykseen ja perhetilanteeseen liittyviä seikkoja. Yläkoulussa ja erityisesti toisen asteen oppilaitoksissa lisääntyy tarve hoidolliselle ja psykoedukatiiviselle työskentelylle, joka voi tapahtua sekä yksilötasolla että ryhmämuotoisena. Oppilas- ja opiskelijahuoltoryhmien kokoukset sekä muu yhteistyö koulun henkilöstön kanssa ovat keskeinen osa työtä kaikilla kouluasteilla. Työnkuvaan vaikuttavat muun muassa paikalliset olosuhteet ja palvelut, koulujen odotukset sekä psykologin omat valmiudet, kiinnostuksen kohteet ja kokemus. Tässä tekstissä raportoidaan, millä tavoin suomalaisten koulujen ja oppilaitosten psykologien työaika jakaantuu ja millaisia konsultoivia työtapoja käytetään.
Koulupsykologityön yleisenä tavoitteena on oppilaan oppimisen, tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistäminen. Konsultoiva koulupsykologityö tarkoittaa sitä, että lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelyn lisäksi näihin tavoitteisiin pyritään myös työskentelemällä koulun henkilöstön ja johdon sekä opetustoimen johdon kanssa. Toiminnalla pyritään lisäämään ymmärrystä oppilaiden tarpeista, tukemaan työssä jaksamista ja edistämään kouluyhteisön toimintaa. Konsultoiva koulupsykologityö voi tapahtua kahdenkeskisesti koulun työntekijän kanssa, oppilashuoltoryhmissä tai muissa moniammatillisissa ryhmissä. Konsultoivan koulupsykologityön toimintamallin kuvaus on Liitteessä 1.