Lasten stressinsäätely, reagointitaipumukset ja leikkikäyttäytyminen päiväkotiympäristössä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten stressinsäätelyn ja oppimisympäristön laadun välisiä yhteyksiä lasten yksilöllisiin reagointitaipumuksiin ja leikkikäyttäytymiseen päivähoidossa. Tutkimukseen osallistuvia lapsia oli yhteensä 384 (3–7 v).
Stressijärjestelmän toiminnan arvioimiseksi lapsilta kerättiin viisi sylkinäytettä yhden päivän aikana. Konsultoivat erityisopettajat ja erityisopettajiksi opiskelevat opiskelijat arvioivat oppimisympäristön laatua sitä kuvaavalla menetelmällä (Learning Environment Assessment). Vanhemmat arvioivat lasten yksilöllisiä reagointitaipumuksia käyttäytymisen piirteitä kuvaavalla lomakkeella (Children’s Behavior Questionnaire). Leikkikäyttäytymistä arvioivat kunkin ryhmän lastentarhanopettajat (Preschool Play Behavior Scale).
Tutkimustulokset osoittavat, että korkealaatuisessa oppimisympäristössä lasten kortisolitasot olivat kaikkein matalimpia. Korkea laatu oli yhteydessä myös illalla kotona mitattuihin mataliin kortisoliarvoihin. Oppimisympäristön laadussa suurimmat hajonnat ryhmien välillä olivat tiimityöskentelyssä ja tilajärjestelyissä. Mitä paremmaksi tiimityöskentely kuvattiin, sitä matalampia olivat kortisolipitoisuudet kaikissa mittauspisteissä.
Päiväkotiryhmissä olevista lapsista 27 prosentilla stressijärjestelmän aktivoitumista kuvaava kortisolipitoisuuden vuorokausivaihtelu oli epätyypillistä. Nämä lapset olivat vanhempien kuvaamina taipuvaisia surullisuuteen. Leikkikäyttäytymisen merkitys lasten kortisoliarvoihin oli vähäisempää kuin yksilöllisten reagointitaipumusten, tosin riehumisleikeissä viihtyvillä lapsilla kortisoliarvot eivät illalla laskeneet yhtä matalalle kuin muilla lapsilla.