Top News 2020

Artikkelien tiivistelmät

Artikkelien tiivistelmät (03/2014)

Eira Suhonen, Nina Sajaniemi, Alisa Alijoki, Risto Hotulainen, Mari Nislin & Elina Kontu

Lasten stressinsäätely, reagointitaipumukset ja leikkikäyttäytyminen päiväkotiympäristössä

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten stressinsäätelyn ja oppimisympäristön laadun välisiä yhteyksiä lasten yksilöllisiin reagointitaipumuksiin ja leikkikäyttäytymiseen päivähoidossa. Tutkimukseen osallistuvia lapsia oli yhteensä 384 (3–7 v).

Stressijärjestelmän toiminnan arvioimiseksi lapsilta kerättiin viisi sylkinäytettä yhden päivän aikana. Konsultoivat erityisopettajat ja erityisopettajiksi opiskelevat opiskelijat arvioivat oppimisympäristön laatua sitä kuvaavalla menetelmällä (Learning Environment Assessment). Vanhemmat arvioivat lasten yksilöllisiä reagointitaipumuksia käyttäytymisen piirteitä kuvaavalla lomakkeella (Children’s Behavior Questionnaire). Leikkikäyttäytymistä arvioivat kunkin ryhmän lastentarhanopettajat (Preschool Play Behavior Scale).

Tutkimustulokset osoittavat, että korkealaatuisessa oppimisympäristössä lasten kortisolitasot olivat kaikkein matalimpia. Korkea laatu oli yhteydessä myös illalla kotona mitattuihin mataliin kortisoliarvoihin. Oppimisympäristön laadussa suurimmat hajonnat ryhmien välillä olivat tiimityöskentelyssä ja tilajärjestelyissä. Mitä paremmaksi tiimityöskentely kuvattiin, sitä matalampia olivat kortisolipitoisuudet kaikissa mittauspisteissä.

Päiväkotiryhmissä olevista lapsista 27 prosentilla stressijärjestelmän aktivoitumista kuvaava kortisolipitoisuuden vuorokausivaihtelu oli epätyypillistä. Nämä lapset olivat vanhempien kuvaamina taipuvaisia surullisuuteen. Leikkikäyttäytymisen merkitys lasten kortisoliarvoihin oli vähäisempää kuin yksilöllisten reagointitaipumusten, tosin riehumisleikeissä viihtyvillä lapsilla kortisoliarvot eivät illalla laskeneet yhtä matalalle kuin muilla lapsilla.

Avainsanat: stressin säätely, reagointitaipumukset, leikkikäyttäytyminen, oppimisympäristö, kortisoli


Sari Castrén & Tuuli Lahti

Peli poikki – virtuaalituki rahapeliongelmiin: kuvaus osallistujista ja kokemuksia hoitomuodosta

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Peli poikki ‑ohjelman osallistujien (= 471, joista 325 miestä ja 146 naista) sosiodemografisia taustatekijöitä, alkoholinkäyttöä ja masennusta sekä heidän hoito-ohjelmasta saamaansa hyötyä. 64 prosenttia osallistujista kärsi rahapeliriippuvuudesta, 14 prosenttia rahapeliongelmasta ja 10 prosenttia riskipelaamisesta. Osallistujista 48 prosenttia kävi kahdeksan viikkoa kestävän hoito-ohjelman kokonaisuudessaan läpi. Hoito-ohjelman läpikäyneillä osallistujilla pelaamisen määrä, pelihimo, alkoholinkäyttö, pelaamisesta johtuvat negatiiviset sosiaaliset seuraukset, pelaamiseen liittyvät virheelliset uskomukset sekä masennus vähenivät merkitsevästi heti hoidon jälkeen ja osallistujien kontrolli omaa pelaamistaan kohtaan kasvoi. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että osallistujilla, jotka olivat aloittaneet pelaamisen nuorella iällä, oli enemmän pelaamiseen liittyviä virheellisiä uskomuksia kuin niillä, jotka olivat aloittaneet pelaamisen vasta vanhemmalla iällä. Tässä katsauksessa käsitellään kahta Peli poikki ‑ohjelmasta hiljattain julkaistua tutkimusta (Castrén, Pankakoski, Ladouceur & Lahti, 2012; Castrén, Pankakoski ym., 2013).

Avainsanat: rahapeliongelmat, hoito, KBT, internet, terapia, virtuaalituki


Outi Hietanen

Turvattomasti kiintynyt asiakas psykoterapiasuhteessa. Kliininen tapaustutkimus

Tässä kliinisessä tapaustutkimuksessa kuvataan erään turvattomasti kiintyneen asiakkaan poikkeuksellista tapaa asettua psykoterapiakeskusteluun. Asiakas puhui terapian alkuvaiheessa niin paljon, että terapeutin oli vaikea saada suunvuoroa. Psykoterapeutti-asiakasparin oli aluksi hankalaa päästä tavanomaiseen vuoropuheluun, mikä häiritsi psykoterapian perusprosessin käynnistymistä. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan ymmärrystä asiakkaan hallitsevaan tapaan olla vuorovaikutuksessa. Lisäksi tutkimuksessa kuvattiin vuorovaikutuksen muuttumista psykoterapian ensimmäisen vuoden aikana. Tutkimusaineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta. Tulosten mukaan asiakkaan vaikeus asettua tavanomaiseen vuoropuheluun psykoterapiassa liittyi hänen turvattomuuden kokemuksiinsa aikaisemmissa ihmissuhteissaan sekä pyrkimykseensä kontrolloida pelottavaa ja ristiriitaisia odotuksia herättävää terapiatilannetta. Vuorovaikutus muuttui psykoterapian ensimmäisen vuoden aikana vastavuoroisemmaksi, mikä mahdollisti uudenlaisen tavan työskennellä psykoterapiassa. Tutkimustulokset korostavat asiakkaan kiintymyssuhdetyylin merkitystä terapeuttisen yhteistyösuhteen rakentumisessa ja terapiassa käytettävien menetelmien valinnassa.

Avainsanat: kiintymyssuhde, psykoterapiasuhde, terapeuttinen allianssi, sisällönanalyysi