Tässä tutkimuksessa selvitetään kliinikon tekemän epävakaan persoonallisuuden oirearvioinnin yhteyttä potilaan itse tekemään skeemamoodiarviointiin (minätila-arviointiin). Tutkimuksen aineiston muodostivat 61 potilasta, joilla oli diagnosoitu vaikea epävakaa persoonallisuushäiriö (Borderline Personality Disorder, BPD). Epävakaan persoonallisuuden oireet mitattiin kliinikon tekemällä haastattelulla ja minätilat potilaiden täyttämällä itsearviointimittarilla. Suurin osa vastaajista oli naisia (85.2 %). Vastaajien keski-ikä oli 32.2 vuotta. Minätilojen ja BPD-oireiden välisiä yhteyksiä selvitettiin Pearsonin korrelaatiokertoimella. Lineaarisen regressioanalyysin avulla tarkasteltiin minätiloja selittävinä muuttujina BPD-oireiden voimakkuudessa. Regressioanalyysin selitysaste vaihteli (17.4–45.7 %), joten minätilojen avulla pystyttiin selittämään suhteellisen hyvin epävakaan persoonallisuuden oireiden voimakkuutta. Oireiden tärkeimmät yhteydet olivat seuraaviin minätiloihin: haavoittuva lapsi, vihainen lapsi, mukautuja, suojautuja ja rankaiseva vanhempi. Lapsimoodit (pääasiassa vihainen lapsi), haitalliset selviytymismoodit (pääasiassa suojautuja) ja myös rankaisevan vanhemman moodi selittivät BPD-oireiden voimakkuutta. Tulokset minätilojen ja BPD-oireiden yhteyksistä olivat johdonmukaisia skeematerapian teorian ja aiempien tutkimusten kanssa. Minätilojen ja BPD-oiredimensioiden yhteyksien tuntemus voi auttaa epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoa ja hoidon suunnittelua. Tutkimuksessa havaittiin yhtenevyyttä potilaan itsearvioimien minätilojen ja kliinikon arvioimien oireiden välillä, mikä on hyödyksi epävakaan persoonallisuuden diagnostiikassa ja arvioinnissa.

Avainsanat: epävakaa persoonallisuushäiriö, epävakaan persoonallisuuden oireet, skeematerapia, skeemamoodit, minätilat