Ystäväni käydessä kylässä jokunen vuosi sitten annoin hänen lapsilleen piirustuspaperiksi artikkelikäsikirjoitukseni vanhan version kääntöpuolen. Ystäväni katsoi tyhjän paperin tekstipuolelle, luki muutaman rivin ja totesi: tällaisiako sinä raukka joudut töissä kaikki päivät kirjoittamaan. Se mikä on yhdelle suurin kammotus, voi olla toiselle mieluisinta puuhaa.
Tutkijan uralla työ vie usein harrastuksenkin paikan ja ajan. Viimeiset neljä vuotta pääasiallinen "harrastukseni" on ollut Psykologia-lehden päätoimittaminen. Päällimmäisenä ovat mielessä ne monet ideat, jotka ovat yhä toteuttamatta ja asiat ja viestit, jotka ovat aina vaan hoitamatta. Näin vuoden vaihtuessa moni katsoo peiliin ja arvioi kulunutta vuotta. Psykologi tietää, että peilin sijasta kannattaa katsoa vaikka kalenteria tai päiväkirjaa tai kysyä läheisiltä miten vuosi on mennyt. Muisti vääristelee ja valehtelee, maalaa asioista vain yhden kyljen. Lehden toimittaminen on tässä mielessä antoisa tehtävä: hyllyyn jää jotain konkreettista, jota katsomalla on mieluisaa siirtyä eteenpäin ja paketoida hyvillä mielin yksi tehtävä omalta osalta tehdyksi.