Kolme viikkoa sitten Helsingissä juostiin Helsinki City Run puolimaraton. 22-vuotias poikani osallistui juoksuun toista kertaa, mutta tänä vuonna lenkkejä ennen HCR:ää oli keväällä juostu yksi viime vuoden puolenkymmenen sijaan. Juoksu sujui kuitenkin mainiosti ja viimeiselle kilometrille kannustamaan tulleelle äidille hän huikkasi ”Ennätys tulossa!” ja juoksuajaksi tuli noin 1.40 . Myöhemmin hän kertoi jo juoksun aikana pohtineensa, onko hyvästä juoksusta kiittäminen siis geenejä, kun harjoittelu oli keväällä jäänyt vähälle?

Vai olisiko syynä sittenkin jo pienenä poikana alkanut innostus urheiluun ja esimerkiksi pitkät hiihtolenkit (30 km) yhdeksänvuotiaana? Ja vaikka lenkit olivatkin jääneet juoksematta, niin kevään jalkapallo- ja sählytreenit ja –ottelut eivät. Ehkä hän voisikin antaa kunnian ja kiitoksen itselleen ja kaikille urheilun parissa vietetyille tunneille?

Kevätjuhlien aikaan monet muutkin pohtivat syitä hyviin ja huonoihin tuloksiin. Marko Hamilo kirjoitti aiheesta Tiede-lehdessä toukokuussa neljä vuotta sitten. Hamilo oli kiinnostunut lukioiden välisistä eroista ylioppilaskirjoitusten tuloksissa ja esitti, että erot eivät johdu opetuksesta, vaan vanhempien koulutuksesta. Yo-kirjoituksissa parhaat tulokset ovat siis lukioissa, joissa on hyvin koulutettujen vanhempien lapsia. Aihe on klassinen: ihminen haluaa selittää ja löytää syitä psyykkiselle toiminnalle ja sen tuloksille. Keittiöpsykologisessa ja usein myös tieteellisessä keskustelussa mahdolliset syyt voidaan jakaa kahteen luokkaan: ympäristö ja perimä. Tämä oli myös Hamilon artikkelin pääidea: hyvät yo-kirjoitustulokset johtuvat älykkyydestä ja älykkyys on perinnöllistä eikä ympäristöllä eli Hamilon artikkelissa opetuksella ole juurikaan merkitystä.

Lukion psykologian ykköskurssilla, joka on psykologian ainoa kaikille pakollinen kurssi ja ollut sitä vasta muutamia vuosia, tähän keskusteluun ympäristö vai perimä tuodaan kolmas vaihtoehto: yksilön oma toiminta. Kaikki asiat eivät siis olisikaan selitettävissä vain perimällä ja/tai ympäristöllä vaan myös ihmisen omalla toiminnalla esimerkiksi valinnoilla ja toimintatavoilla. Aivan niin kuin poikani, joka ajatteli, että hänen omalla innostuksellaan ja urheiluharrastuksellaan saattaisi olla merkitystä. Hyvät oppimistulokset taas saattaisivat olla yhteydessä opiskelijoiden tavoitteisiin, valintoihin ja opiskelutapoihin.

Tutkijana, opona ja kahden kevään uuden ylioppilaan äitinä olen sitä mieltä, että hyvä opintomenestys on ennen kaikkea opiskelijan omaa toimintaa. Nuori on tehnyt itselleen sopivia valintoja, asettanut järkeviä tavoitteita ja toiminut tavoilla, jotka ovat edistäneet tavoitteiden saavuttamista. Hyvällä onnella geeneistä ei ole haittaa ja ympäristö on antanut mahdollisuuksia. Viikon lopulla on aika juhlia opiskelijoita ja heidän erinomaista työtään! Onnea Aura ja Ella ja kaikki kevään valmistujat!