Yksikammioinen sydänvika (UVH) on synnynnäinen vakava sydänvika. Vasta viime vuosikymmeninä UVH:n omaavien lasten elinennuste on kohentunut leikkaustekniikan kehityttyä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ensimmäistä kertaa suomalaisia nuoruusikään selviytyneitä henkilöitä, joilla on UVH. Aiemmat UVH-tutkimukset koskevat pääosin lapsia. Tieto UVH:n omaavien nuorten kognitiivisesta suoriutumisesta on vielä niukkaa. Suomen 16–17-vuotiaiden UVH-joukkoa hyvin edustavilta 19 nuorelta arvioitiin aiempaa yksityiskohtaisemmin kognitiivista suoriutumisprofiilia. Käytössä oli WAIS-IV-, WMS-III-, Trail Making- ja d2-testit sekä sanasujuvuus-tehtävä. Nuoret, joilla on UVH, suoriutuivat viitearvoja heikommin osassa kielellistä ja näönvaraista päättelyä, kielellisen irrallisen aineksen oppimisessa, näönvaraisen aineksen mieleenpalautuksessa sekä toiminnan joustavuudessa. Sen sijaan kielellinen työmuisti, osin episodinen muistisuoriutuminen sekä visuomotorisen toiminnan nopeus vastasi viitearvojen mukaista suoriutumista tai oli sitä parempaa.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uuden, Yhdysvalloissa kehitetyn Vocational Meaning Survey (VMS) -kyselyn soveltuvuutta työn merkitysten ja täyttymysten kokemusten kartoittamiseen osana ohjausprosessia suomalaiseen kyselyaineistoon (n = 218) perustuen. VMS-kysely sisältää neljä työn merkityksen ja täyttymyksen osa-aluetta: perustarpeet, itseen suuntautuminen, yhteisöön suuntautuminen ja itsensä ylittäminen. Konfirmatorisen faktorianalyysin tulokset osoittivat, että VMS-kyselyn neliulotteinen faktorirakenne vastasi odotettua ja osa-alueiden reliabiliteetit olivat hyvät, kun jäljelle jätettiin suomalaiseen aineistoon parhaiten soveltuvat väittämät. Tulokset tukevat VMS-kyselyn suomenkielisen version rakennevaliditeettia ja soveltuvuutta erilaisiin ohjaustilanteisiin, joissa tavoitteena on yksilöiden itsetuntemuksen lisääminen heidän työhönsä liittämistään merkityksistä ja kokemuksista sekä mahdollisen kuilun tai epäsuhdan kartoittaminen nykyisen ja halutun työtilanteen välillä työn merkityksellisyyden tunteen näkökulmasta.
Keskeinen osa laadukkaan tutkimuksen tekemistä ovat luotettavat ja validit mittausinstrumentit. Kansainvälis-ten mittarien kääntäminen on tarpeellista, mutta tutkimushankkeissa ei välttämättä ole siihen aikaa tai taitoa. Artikkeli esittelee systemaattisen kulttuurisen adaptointi- ja kääntämisprosessin käyttäen esimerkkinä itsemääräämisteoriaan perustuvien uusien kyselylomakkeiden suomennosprosessia. Kolme vuorovaikutustyylejä arvioivaa mittaria käännettiin englannista suomeksi. Nämä kyselylomakkeet ovat tutkimusmittareita, joissa vastaajalle esitetään arvioitavaksi tilannekuvaus ja neljä erilaista toimintatapaa. Kuvaukset edustavat motivointiin liittyviä vuorovaikutustyylejä kunkin kyselyn kontekstissa (opetus, valmennus, terveydenhoito). Kääntämisessä noudatettiin itsearviointimittarien kulttuurien välisen adaptoinnin hyviä käytäntöjä (Wild ym., 2005). Vaiheet olivat: 1) valmistelutyöt 2) käännös lähdekielestä kohdekielelle, 3) täsmennys, 4) takaisinkäännös, 5) takaisinkäännöksen tarkistus, 6) yhtenäistäminen, 7) esitestaus, 8) esitestauksen arviointi, 9) oikoluku ja 10) lopullinen versio. Vaikka kulttuurisen adaptointi- ja käännösprosessin huolellinen toteutus vie aikaa, huomion kiinnittäminen kieleen ja merkityksiin parantaa mittarien ymmärrettävyyttä ja laatua.