Artikkelien tiivistelmät (04/2022)
Korkeakouluopiskelijoiden opiskeluhyvinvoinnin kehitys koronapandemian ensimmäisestä aallosta toisen aallon alkuun
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää henkilösuuntautunutta tutkimusotetta hyödyntäen, millaisia opiskeluhyvinvoinnin taso- ja kehitysryhmiä korkeakouluopiskelijoilla on löydettävissä koronapandemian aiheuttaman etäopiskelujakson aikana ja miten löydetyt ryhmät eroavat pystyvyysuskon ja yhteenkuuluvuuden kokemusten suhteen. Tutkimuksessa hyödynnettiin kuuden kuukauden seuranta-aineistoa, joka kerättiin vuonna 2020 huhtikuussa (T1), kesäkuussa (T2) ja lokakuussa (T3) Tampereen korkeakouluyhteisön yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoilta (n = 612). Tulokset osoittivat, että aineistosta oli löydettävissä kolme opiskeluhyvinvointiryhmää: opiskelun imuiset (38 %), imua ja uupumusasteista väsymystä kokevat (36 %) sekä uupumusasteisesti väsyneet (26 %) opiskelijat. Opiskeluhyvinvoinnin ajalliset kehityskulut olivat samansuuntaisia kaikissa ryhmissä: opiskelun imun kokemukset lisääntyivät huhti- ja kesäkuun välisenä aikana, mutta laskivat lähtötasolleen koronapandemian toisen aallon alkaessa lokakuussa. Uupumusasteisen väsymyksen kokemukset puolestaan pysyivät samoina huhti- ja kesäkuun välisenä aikana, mutta lisääntyivät kesäkuun ja lokakuun välillä. Sekä pystyvyysusko että yhteenkuuluvuuden kokemukset erottelivat opiskeluhyvinvointiryhmiä: ne olivat korkeimpia opiskelun imuisten ryhmässä ja matalimpia uupumusasteisesti väsyneiden ryhmässä. Opiskelijoiden yksilöpsykologisten ja sosiaalisten voimavaratekijöiden vahvistamisella onkin tärkeä rooli opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa ja pahoinvoinnin lievittämisessä koronakriisin aikana ja sen jälkeen.
Avainsanat: korkeakouluopiskelijat, opiskelun imu, uupumusasteinen väsymys, COVID-19, pystyvyysusko, yhteenkuuluvuus, henkilösuuntautunut tutkimusote, työn vaatimusten ja voimavarojen malli
Nuoret ja ilmastonmuutos – ilmastonmuutokseen liittyvät lukiolaisnuorten hyvinvointi- ja toimintaprofiilit
Nuorilla ilmastonmuutokseen liittyvät huolet, ahdistus, epävarmuus ja turvattomuuden tunne ovat kasvaneet ympäri maailmaa. Nuorten hyvinvointi on yhteydessä heidän taipumuksiinsa toimia ympäristövastuullisesti. Tämä tutkimus vastaa kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Millaisia ilmastonmuutokseen liittyviä nuorten hyvinvointi- ja toimintaprofiileja voidaan tunnistaa? 2) Miten profiilit eroavat toisistaan taustamuuttujien ja yleisten hyvinvointitekijöiden perusteella? Tutkimusaineistona oli 886 pääkaupunkiseudun 18–20-vuotiasta lukiolaisnuorta. Tutkimuksessa tunnistettiin latentin profiilianalyysin avulla kolme profiilia: ilmastonmuutoksesta ylikuormittuneet (14 %), ilmastoahdistuneet (42 %) ja ilmastonmuutoksesta itsensä ulkoistajat (44 %). Ilmastonmuutoksesta ylikuormittuneet kokivat eniten ilmastonmuutokseen liittyvää emotionaalista väsymystä ja riittämättömyyden tunnetta sekä osallistuivat aktiivisimmin ympäristövastuulliseen toimintaan. Ilmastoahdistuneet kokivat riittämättömyyden tunnetta ilmastonmuutokseen liittyen ja toimivat ympäristövastuullisesti, mutta he eivät kokeneet emotionaalista väsymystä. Ilmastonmuutoksesta itsensä ulkoistajat eivät kokeneet ilmastonmuutokseen liittyvää emotionaalista väsymystä tai riittämättömyyden tunnetta, eivätkä he sitoutuneet ympäristövastuulliseen toimintaan. Ilmastonmuutoksesta ylikuormittuneilla oli alhaisin itsetunto, ja he raportoivat muita enemmän masennusoireita.
Avainsanat: ilmastonmuutokseen liittyvä hyvinvointi, ympäristövastuullinen toiminta, nuoret ja ilmastonmuutos, ilmastonmuutos
Psykologinen turvallisuus ja uudistava toiminta
Nykypäivän työelämä ei ole enää samalla tavoin vakaata ja ennakoitavaa kuin aikaisemmin, joten työntekijöiltä vaaditaan entistä enemmän uudistumista ja uuden oppimista. Tämä uudistuminen tapahtuu usein kompleksisessa ja monitasoisessa organisaatiotodellisuudessa, jossa keskeistä on yhteistyö, avoin kommunikaatio ja uskallus uuden kokeilemiseen. Jotta työntekijät uskaltavat jakaa ideoitaan ja ajatuksiaan ja kokeilla uutta, tarvitaan psykologista turvallisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää psykologisen turvallisuuden tilaa suomalaisessa työelämässä ja sen yhteyksiä uudistavaan toimintaan. Aineistona käytettiin Tilastokeskuksen vuoden 2018 Työolotutkimuksen aineistoa. Tutkimusjoukko rajautui niihin, jotka työskentelivät tiimissä ja joilla oli yhteinen tehtävä ja mahdollisuus itse suunnitella työtään (n = 3028). Analyyseissa hyödynnettiin logistisia regressiomalleja. Tulokset osoittivat korkean psykologisen turvallisuuden olevan yhteydessä uudistavaan toimintaan työssä, kun uudistumista arvioitiin tehtyjen aloitteiden määrän (OR = 1.53, 95 % LV 1.31, 1.78) ja uusien ideoiden soveltamisen (OR = 3.28, 95 % LV 2.76, 3.89) avulla. Tulokset olivat samankaltaisia miehillä ja naisilla sekä tarkasteltuna ammattiaseman, työn ennakoitavuuden ja digitaalisuuden mukaan, eivätkä ne oleellisesti muuttuneet, kun ikä, sukupuoli ja ammattiasema huomioitiin malleissa. Tutkimuksemme perusteella psykologisen turvallisuuden edistäminen on tärkeää organisaation uudistumisen kannalta erityyppisissä ammateissa ja töissä.
Avainsanat: työelämä, psykologinen turvallisuus, uudistuminen, tiimi, esihenkilö