Välttelyn rooli, arviointi ja hoito lasten traumaperäisessä stressihäiriössä: tapaustutkimus
Traumatisoitumista koskevien teorioiden ja tieteellisen tutkimuksen mukaan traumaperäinen välttely vaikuttaa keskeisesti traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) kehittymiseen sekä oireiden pitkittymiseen. Lisäksi välttelyn eri osa-alueet (kognitiivinen, emotionaalinen, toiminnallinen) vaikuttavat oireiluun eri tavoin riippuen muun muassa siitä, miten pitkä aika traumatapahtumasta on kulunut. Välttelyoireilun merkityksestä lasten PTSD:ssä on kuitenkin ristiriitaisia näkemyksiä, eikä tutkimuksia ole juurikaan tehty lapsilla. Tässä tapaustutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymyksiin, 1) millainen rooli traumaperäisellä välttelyoireilulla on lasten PTSD:ssä, 2) miten välttelyoireilu näkyy hoidon aikana, ja 3) miten välttelyoireilun määrä muuttuu hoidon myötä. Tämän tapaustutkimuksen aineistona on 7-vuotiaan pakolaislapsen terapiaprosessi ja sitä koskevat hoitokirjaukset sekä lapsen ja tämän vanhempien arviot PTSD-oireilusta hoidon alussa ja lopussa sekä seurannassa. Hoitomuotona on traumafokusoituneen kognitiivisen käyttäytymisterapian ja narratiivisen altistusterapian yhdistelmähoito. Hoidon alussa traumaperäinen stressioireilu oli merkittävää niin välttelyoireiden, tunkeutuvuusoireiden kuin ylivirittyneisyydenkin osalta. Hoidon lopussa oireilu oli puolittunut; ylivirittyneisyys ja tunkeutuvuusoireet olivat merkittävästi vähentyneet, mutta välttelyoireilua oli yhä. Seurannassa myös välttelyoireilu oli merkittävästi vähentynyt. Hoidon tuloksellisuutta sekä erityisesti välttelyn merkitystä oireiden kehittymisessä ja hoitoprosessissa pohditaan tieteellisen tutkimuksen valossa.