Kutsumusta on tutkittu psykologiassa jo melko pitkään, ja sen on osoitettu olevan merkittävä henkilökohtainen voimavara ja hyvinvointia edistävä kokemus. Työympäristötekijöiden ja kutsumuksen välistä yhteyttä on kuitenkin tutkittu niukasti, erityisesti nykytyöelämän vaatimusten näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin nykyistä työelämää luonnehtivien työn vaatimusten (työn intensiivistyminen, keskeytykset ja turhakkeet) yhteyttä kutsumukseen työssä. Aineistona on suomalaisten opettajien (N = 507) seurantatutkimus, jossa opettajat vastasivat kyselyyn vuonna 2018 ja 2019. Tutkimuskysymyksiä analysoitiin regressioanalyysien avulla, jotka toteutettiin sekä poikkileikkaus- että seuranta-aineistossa. Tulokset osoittivat, että vahvimmin kutsumuksen heikentymistä ennustivat työn turhakkeet (so. turhiksi ja kohtuuttomiksi koetut työtehtävät) sekä keskeytykset työssä, jotka selittivät kutsumusta yli ajan myös seuranta-aineistossa. Myös työn intensiivistyminen (esim. kokemus työtahdin kiristymisestä) oli yhteydessä heikentyneeseen kutsumukseen, mutta vain poikkileikkausaineistossa. Positiivista oli, että opettajat kuitenkin kokivat kutsumusta työhön: yli 60 prosenttia raportoi melko vahvaa tai vahvaa kutsumusta. Työn turhakkeita ja keskeytyksiä tulee yrittää vähentää, mikäli kutsumusta työhön halutaan ylläpitää ja edistää opetustyössä.