Kutsumusta on tutkittu psykologiassa jo melko pitkään, ja sen on osoitettu olevan merkittävä henkilökohtainen voimavara ja hyvinvointia edistävä kokemus. Työympäristötekijöiden ja kutsumuksen välistä yhteyttä on kuitenkin tutkittu niukasti, erityisesti nykytyöelämän vaatimusten näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa selvitettiin nykyistä työelämää luonnehtivien työn vaatimusten (työn intensiivistyminen, keskeytykset ja turhakkeet) yhteyttä kutsumukseen työssä. Aineistona on suomalaisten opettajien (N = 507) seurantatutkimus, jossa opettajat vastasivat kyselyyn vuonna 2018 ja 2019. Tutkimuskysymyksiä analysoitiin regressioanalyysien avulla, jotka toteutettiin sekä poikkileikkaus- että seuranta-aineistossa. Tulokset osoittivat, että vahvimmin kutsumuksen heikentymistä ennustivat työn turhakkeet (so. turhiksi ja kohtuuttomiksi koetut työtehtävät) sekä keskeytykset työssä, jotka selittivät kutsumusta yli ajan myös seuranta-aineistossa. Myös työn intensiivistyminen (esim. kokemus työtahdin kiristymisestä) oli yhteydessä heikentyneeseen kutsumukseen, mutta vain poikkileikkausaineistossa.
Pitkälti A. N. Leontjevin tuotantoon nojaava kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria (CHAT) on saavuttanut vahvan aseman kasvatustieteellisen ja psykologisen tutkimuksen kentällä. Teoria painottaa ihmismielen historiallista muotoutumista ja sen menetelmälliset ratkaisut ovat muutokseen tähtääviä interventiokokeita. Empiirisenä tutkimusotteena teoria on osoittautunut menestyksekkääksi. Lähestymistapaa luonnehtii kuitenkin paradoksi: teorialta, joka painottaa tutkimuskohteidensa historiallisuutta, puuttuu sen oman historian analyysi, tutkimusten pitäytyessä empiirisissä analyyseissa. Tällä on seurauksensa myös teorian käsitteelliseen arkkitehtuuriin. Kun Neuvostoliiton lakkautumisen myötä alkoi kulttuurihistoriallisen psykologian tekstejä koskeva ”arkistovallankumous”, myös teoriahistorian kriittinen arviointi tuli mahdolliseksi. Käynnissä onkin Lev Vygotskin (1896–1934) tekstien uusi luenta, jolla on juurensa Neuvostoliitossa 1970-luvulla alkaneessa keskustelussa Leontjevin toiminnan teorian rajoista. Fernando González Reyn (1949–2019) subjektiviteetin teoria liittyy tähän Vygotskin tuotannon uudelleenarviointiin.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin opettajien kulttuuria koskevia arkiteorioita (värisokeus, multikulturalismi ja polykulturalismi), sosiaalisen oikeudenmukaisuuden orientaatiota ja kulttuurisesti moninaisten oppilasryhmien opettamiseen liittyvää motivationaalista orientaatiota kyselyaineiston (N = 504) sekä tilastollisten menetelmien avulla. Tarkastelun kohteena oli näitä kulttuurienvälisten valmiuksien ulottuvuuksia mittaavien suomennettujen tutkimusinstrumenttien soveltuvuus suomalaisten opettajien tutkimiseen. Lisäksi tarkasteltiin työssä toimivien opettajien ja opettajaopiskelijoiden välisiä eroja sekä kokemusta kulttuurisesta moninaisuudesta opettajien valmiuksia selittävänä tekijänä. Opettajat arvioivat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja motivationaalisen orientaationsa korkeaksi, ja kokemus kulttuurisesta moninaisuudesta oli positiivisesti yhteydessä molempiin orientaatioihin. Polykulturalismi (käsitys kulttuurien verkottuneisuudesta ja vuorovaikutteisuudesta) oli tässä aineistossa vahvimmaksi raportoitu opettajien arkiteoria.
Tutkimuksessa selvitettiin, 1) millaisia profiileja mediatyöntekijöiden psykologisissa voimavara- ja riskitekijöissä voidaan tunnistaa ja 2) miten näihin profiileihin kuuluvat työntekijät eroavat toisistaan digitalisaation ja työn intensifikaation kokemusten suhteen. Syksyllä 2019 kerättyyn e-kyselyyn osallistui 979 mediatyöntekijää (naisia 68 %, keski-ikä 47.6 vuotta). K-keskiarvon klusterianalyysin avulla tunnistettiin neljä psykologisten voimavara- ja riskitekijöiden profiilia mediatyöntekijöiden keskuudessa: 1) virheisiin kiinnittymättömät rentoilijat (virheiden jännittäminen ja ajatteleminen sekä ylisitoutuminen työhön ovat alhaisia, 24 %), 2) resilientit multitaskaajat (resilienssi, mieltymys multitaskaamiseen ja riskien ottaminen ovat korkeita, 28 %), 3) tarkat keskittyjät (mieltymys multitaskaamiseen on vähäistä, kyky käsitellä virheitä ja virheiden ajatteleminen ovat korkeita, 22 %) ja 4) haavoittuvat ylisitoutujat (resilienssi, kyky käsitellä virheitä ja riskien ottaminen ovat alhaisia, virheiden jännittäminen ja ylisitoutuminen työhön ovat korkeita, 26 %).