Johdanto

Lasten kuuleminen rikosprosessissa vaatii taitoa huomioida lapsen kehitystaso ja johdateltavuus, valmius epäilystä kertomiseen, kulttuuritausta sekä lapsen kieli (Fontes & Tishelman, 2016). Rikostutkinnan näkökulmasta myös näyttöön pohjautuva tapa kuulla lapsia on keskeistä. Maahanmuuton myötä ei-kantasuomalaisten lasten määrä asianomistajissa on lisääntynyt, mikä on lisännyt tulkkauksen tarvetta lapsirikostutkinnassa. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2020 lopussa vakituisesti 444 031 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä on kahdeksan prosenttia väestöstä. Ruotsinkielisiä Suomessa oli vuoden 2020 lopussa 287 871 henkilöä eli 5.2 prosenttia väestöstä. Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan suurimmat tulkattavat kieliryhmät Suomessa olivat somali, venäjä ja arabia (Määttä, 2015). Eri kulttuuritaustojen lisääntyminen prosesseissa tuo uusia haasteita niin kielen kuin kulttuuriin liittyvien normien ja tapojen eroavaisuuksien tiedostamiseen ja ymmärtämiseen. Haasteita tuovat myös rikosprosessin kannalta olennaisten käsitteiden monitulkinnallisuus ja vaihtelevuus kulttuurista riippuen.