Psykologia on monella tapaa erityinen tiede. Se voidaan sijoittaa yhtä hyvin niin luonnon- kuin humanistisiin tai yhteiskuntatieteisiin. Kukin näkökulma luo oman käsityksensä siitä, mitä psykologinen tieto ”oikeasti” on. Ja näin tuottuvan moniäänisen kentän yhtenäisyyttä on joskus epäilemättä vaikea hahmottaa.

Haasteellista on myös se, että psykologia on samanaikaisesti sekä tiedettä että ammatillis-kliinistä käytäntöä. Tutkija pyrkii muotoilemaan yleisiä lainmukaisuuksia erilaisten empiiristen aineistojen ja menetelmien varassa. Psykologi taas kohtaa ammatissaan ainutkertaisen yksilön, jonka elämä olisi ymmärrettävä juuri tämän erityisenä elämänä.

Tähän liittyvät jännitteet ovat askarruttaneet psykologiaa sen varhaisista vaiheista asti. Ymmärtämisen (Verstehen) ja selittämisen (Erklären) vastakohta oli Diltheyn ja Ebbinghausin teoreettisten kiistojen kohteena jo 1800-luvun loppuvuosina (Valsiner, 1986).