Psyykestä – ihmismielestä – puhutaan nykyisin mielenä. Mieli oli milloin terve, milloin sairas – voi huonosti tai hyvin, tilanteen mukaan. Ihmismieli mielenä on suhteellisen uusi kielellinen innovaatio. On kuljettu pitkä matka sielusta käyttäytymisen kautta mieleen, joka vakiinnutti asemansa psyyken korvaajana joskus viime vuosituhannen loppupuolella.

Mutta onko tässä mitään mieltä; voimmeko puhua ihmismielestä mielekkäästi mielenä?

Suomalainen psykologia alkaa muotoutua omaksi tieteenalakseen 1800-luvun mittaan, tosin aluksi filosofian sisällä ja sen osana. Autonomian ajan iso kysymys on kamppailu suomen kielestä, sen aseman vahvistamisesta myös tieteen kielenä (Manninen, Ihanus, Jalava & Niiniluoto, 2021). Psykologiallekin pitää luoda oma, suomalainen sanastonsa.