Trauman ruumiillisuudesta psykoterapiassa
Traumatisoituneen ihmisen psykoterapiassa ruumiillisuuden huomioiminen on välttämätöntä. Viime vuosina kiinnostus on ollut usein trauman hoitoon kehitetyissä tekniikoissa ja psykoanalyyttinen näkemys traumasta on jäänyt taka-alalle. Psykoanalyyttinen ajattelu voi kuitenkin auttaa valottamaan herkästi syrjään jääviä ja usein vaikeasti sanallistettavia ilmiöitä, jotka liittyvät traumaan ja ruumiillisuuteen. Näiden ilmiöiden ymmärtämisen tulisi olla erilaisten tekniikoiden soveltamisen perusta. Tämän katsausartikkelin tavoite on erityisesti psykoanalyyttista kirjallisuutta tutkimalla etsiä teoreettisia perusteita sille, kuinka lähestyä traumaa ja siihen liittyviä ruumiin reaktioita osana psykoterapiaprosessia. Psykoanalyyttisen teorian valossa pyritään arvioimaan myös tekniikan merkitystä trauman hoidossa. Psykoanalyyttisessa kirjallisuudessa trauma nähdään tapahtumana, jossa ihminen on jäänyt yksin itseltäänkin ylivoimaisten kokemusten armoille. Ruumiin oireiden voidaan tällöin nähdä suojaavan suorastaan henkeä uhkaavalta hädältä. Trauma irrottaa herkästi tietoisen mielen ruumiin tuntemuksista. Psykoterapiassa ruumin reaktiot tarjoavat mahdollisuuden palauttaa katkennut yhteys minuuteen ja todellisuuteen, mikä on kaiken muun psykoterapiatyöskentelyn perusta. Parhaimmillaan teoria ja eri tekniikat voivat auttaa potilaan aidossa tavoittamisessa ja näin lisätä integraatiota, pahimmillaan ne taas voivat toimia älyllisenä suojana ja johtaa eristäytymisen lisääntymiseen.
Avainsanat: trauma, ruumiillisuus, dissosiaatio, sisällyttämiskyky, psykoanalyyttinen, psykoterapia, vakauttaminen, mindfulness