Tätä kirjoitettaessa pandemiaa erilaisine rajoituksineen on eletty jo reilu vuosi. Ajat tuntuvat poikkeuksellisilta ja epäilemättä sitä ovatkin. Voimakkaita muutoksia on toki eletty aiemminkin. Sodat katkaisevat ehkä dramaattisimmin normaalin elämänkulun, ja suuret taloudelliset lamat saavat nekin maailmankirjat sekaisin. Sotaa, lamaa ja pandemiaa voidaan ajatella tapahtumana. Sellaisena se on dramaattinen, mutta ajallinen ja ohimenevä.

Mutta entä jos muutos ei olekaan vain tapahtuma, vaan jotain pysyväksi tulevaa, rakenteisiin ankkuroituvaa, aina vain jatkuvaa…

Margaret Mead julkaisi 1971 pieneksi klassikoksi tulleen esseensä sukupolvien konflikteista kuohuvan 1960-luvun päätteeksi, aikana, jolloin maailma myös tuntui olevan pahasti sekaisin. Mead ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota tapahtumiin, vaan niiden taustalla olevaan järjestykseen tai yhteen erityiseen järjestyksen muotoon – sukupolvien välisiin suhteisiin.