Tässä tutkimuksessa selvitetään aiemmin tehtyjen kokoavien katsaustutkimusten perusteella, onko neuropsykologisella kuntoutuksella vaikutusta lasten ja nuorten muistitoimintojen vahvistamisessa. Systemaattinen kirjallisuushaku tuotti 16 katsausta, joissa oli mukana 11 074 lasta tai nuorta. Osallistujat olivat 1.4–20-vuotiaita, ja heidän päädiagnoosejaan olivat aivovammat, ADHD ja oppimisvaikeudet. Kuntoutuksen kohdetaito oli yksittäinen muistin osa-alue, kuten työmuisti tai prospektiivinen muisti, näiden yhdistelmä tai kokonaisvaltainen kognitiivinen kehitys. Interventioiden kokonaiskestossa ja intensiteetissä oli suurta vaihtelua. Niistä sekä interventioiden toteuttajista ja toteutuspaikoista raportoitiin vain niukasti systemaattista tietoa, eikä kuntoutusolosuhteiden vaikutuksista kuntoutuksen tuloksellisuuteen voida tehdä tämän tutkimuksen perusteella päätelmiä. Tulokset osoittivat, että neuropsykologisella kuntoutuksella voidaan vaikuttaa lasten ja nuorten prospektiiviseen muistiin sekä eksplisiittiseen säilömuistiin ja lisäksi voidaan vahvistaa työmuistitehtävissä suoriutumista eri potilasryhmissä. Työmuistivaikutukset eivät kuitenkaan mukaan tulleiden tutkimusten perusteella yleisty muuhun arjen ja oppimisen kannalta oleelliseen suoriutumiseen.
Lasten kehityksellisiin häiriöihin ja neurologisiin oireyhtymiin liittyy usein tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmia, jotka voivat heikentää toimintakykyä laajasti ja pitkäkestoisesti. Tässä systemaattisessa katsauksessa arvioidaan tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kuntoutuksen tuloksellisuutta eri potilasryhmiin kuuluvilla lapsilla ja nuorilla. Systemaattisen kirjallisuushaun perusteella mukaan otettiin 40 meta-analyysia tai systemaattista katsausta. Interventioiden vaikuttavuutta oli tutkittu eniten ADHD-oireisilla lapsilla ja jonkin verran lapsilla, joilla toiminnanohjauksen vaikeudet liittyvät muihin kehityksellisiin ongelmiin (käytöshäiriö, oppimisvaikeudet) tai aivojen vaurioihin (traumat, kasvaimet, FASD). Käyttäytymishoitoon perustuvat interventiot ja vanhempainohjaus vähensivät ADHD- ja käytösoireita. Kognitiivisen harjoittelun vaikutukset olivat pääosin vähäisiä ADHD-lapsilla, mutta suorien toimintatapojen harjoittelusta oli hyötyä. Yksilöllisesti etenevä säännöllinen harjoittelu vahvisti tarkkaavuustaitoja lapsilla, joilla oli ollut aivovaurio tai -kasvain. Monen intervention osalta tutkimustulokset olivat vielä vähäisiä tai alustavia (esim. kognitiivinen käyttäytymisterapia, neurofeedback, mindfulness).
Aikuisten kielellisissä häiriöissä kuntoutus on katsaustutkimusten mukaan hyödyllistä sosiaalisen kommunikaation sekä puheen ja kielellisten toimintojen tukemisessa. Samanlaista yhteenvetoa ei kuitenkaan ole saatavilla lasten osalta. Tämän systemaattisen katsauksen tavoitteena oli selvittää, onko neuropsykologisesta kuntoutuksesta hyötyä lasten kielellisten häiriöiden hoidossa. Tutkimuksessa arvioitiin yhteensä 2 856 artikkelia, joista mukaan katsaukseen hyväksyttiin 28 systemaattista katsausta ja meta-analyysia. Tässä katsauksessa mukana olevien artikkelien sisältämät tutkimukset olivat hyvin heterogeenisia niin osallistujien, tutkimusasetelmien, käytettyjen interventioiden, tulosten kuin tutkimusten luotettavuudenkin suhteen. Suurin yksittäinen tarkasteltu kuntoutusmuoto oli puheterapeuttinen työskentely joko suoraan puheterapeutin antamana tai välillisesti toisen ammattiryhmän tai vanhempien toteuttamana. Puheterapeuttiset interventiot vaikuttivat pääsääntöisesti myönteisesti kielellisiin taitoihin, vaikutuksen koko vaihteli alustavasta näytöstä (esim. cp-vammaisten lasten kommunikaatiotaitojen paraneminen) meta-analyysien kautta saatuun vahvaan näyttöön (esim. aktiivisen sanavaraston kehittyminen).
Sivu 2 / 2