Aikuisten kielellisissä häiriöissä kuntoutus on katsaustutkimusten mukaan hyödyllistä sosiaalisen kommunikaation sekä puheen ja kielellisten toimintojen tukemisessa. Samanlaista yhteenvetoa ei kuitenkaan ole saatavilla lasten osalta. Tämän systemaattisen katsauksen tavoitteena oli selvittää, onko neuropsykologisesta kuntoutuksesta hyötyä lasten kielellisten häiriöiden hoidossa. Tutkimuksessa arvioitiin yhteensä 2 856 artikkelia, joista mukaan katsaukseen hyväksyttiin 28 systemaattista katsausta ja meta-analyysia. Tässä katsauksessa mukana olevien artikkelien sisältämät tutkimukset olivat hyvin heterogeenisia niin osallistujien, tutkimusasetelmien, käytettyjen interventioiden, tulosten kuin tutkimusten luotettavuudenkin suhteen. Suurin yksittäinen tarkasteltu kuntoutusmuoto oli puheterapeuttinen työskentely joko suoraan puheterapeutin antamana tai välillisesti toisen ammattiryhmän tai vanhempien toteuttamana. Puheterapeuttiset interventiot vaikuttivat pääsääntöisesti myönteisesti kielellisiin taitoihin, vaikutuksen koko vaihteli alustavasta näytöstä (esim. cp-vammaisten lasten kommunikaatiotaitojen paraneminen) meta-analyysien kautta saatuun vahvaan näyttöön (esim. aktiivisen sanavaraston kehittyminen). Myönteisiin tuloksiin on suhtauduttava osin varauksellisesti, sillä osa tässä katsauksessa mukana olevista artikkeleista oli AMSTAR 2 -työkalun avulla arvioituina luotettavuudeltaan heikkoja. Vain kahdessa artikkelissa intervention yhdeksi toteuttajaksi mainittiin psykologi. Suuri osa artikkelien kuvaamien tutkimusten interventioista oli kuitenkin sellaisia, että myös psykologin ja neuropsykologin on mahdollista soveltaa kyseisiä interventioita suorassa asiakastyössä, vanhempainohjannassa tai muiden ammattiryhmien ohjannassa ja konsultoinnissa.

Asiasanat: kielellinen erityisvaikeus, kuntoutus, hoitomenetelmät, neuropsykologia, psykologia, puheterapia