Matemaattiset oppimisvaikeudet ovat yleisiä vaikeuksia, joiden vaikutukset ulottuvat koulunkäynnistä arjen osallistumiseen ja työelämään kiinnittymiseen aikuisuudessa. Tämä katsaus kokoaa yhteen systemaattisissa katsauksissa ja meta-analyyseissa julkaistua tutkimustietoa lasten ja nuorten matemaattisten taitojen kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Katsauksessa keskitytään tutkimusnäytön perusteella lupaaviin käytäntöihin, joita on mahdollista hyödyntää lasten ja nuorten matemaattisten oppimisvaikeuksien neuropsykologisessa kuntoutuksessa. Systemaattinen kirjallisuushaku tuotti 32 artikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2002–2017. Yleisellä tasolla arvioituna katsausten laatu oli AMSTAR 2 -kriteereihin peilaten alhainen, joten tässä kokoavassa katsauksessa nostetaan esiin sellaisia lasten ja nuorten matemaattisten perusvalmiuksien, peruslaskutoimitusten hallinnan sekä sanallisten tehtävien ratkaisemisen interventioita, joiden vaikuttavuudesta oli näyttöä useammassa kuin yhdessä katsauksessa tai meta-analyysissa. Tukea tutkimuksista saivat etenkin aikuisen johdolla toteutetut, strukturoidut menetelmät, joissa edetään vaiheittain konkreettisesta mallittamisesta ohjatun työskentelyn kautta kohti itsenäistä harjoittelua, sekä ongelmanratkaisustrategioiden käyttöön ja oman toiminnan ohjaamiseen tai havainnointiin harjaannuttavat menetelmät. Lapset ja nuoret, joilla on matemaattisia oppimisvaikeuksia, eivät vaikuttaneet hyötyvän tietokoneavusteisesta harjoittelusta yhtä paljon verrattuna muihin menetelmiin, eikä työmuistikuntoutuksella havaittu olevan siirtovaikutusta matemaattisiin taitoihin.

Avainsanat: matemaattiset oppimisvaikeudet, dyskalkulia, interventiot, kuntoutus, näyttöön perustuvat käytännöt