Tämä tutkimus on ollut yritys kuulla psykoterapian ja psykoterapiatutkimuksen vaihtoehtoisia ääniä. Tarkoitan vaihtoehtoisella vaihtoehtoisuutta suhteessa lääketieteelliseen ja luonnontieteelliseen tapaan ymmärtää psykoterapioita. Äänet, joita olen yrittänyt kuulla, eivät ole kaikki uusia, mutta ne ovat olleet tarpeettoman heikosti kuultavissa viime vuosikymmeninä. Olen yrittänyt Rabelais’n (1552/2014) Pantagruelin tapaan höristää korviani voidakseni kuulla ”jäätyneitä sanoja ja ajatuksia”, jotka ovat aina olleet osa psykoterapioita, mutta jotka ovat vaienneet ja heikenneet. Rabelais kirjoitti satiirissaan Pantagruelin neljäs kirja renessanssista ja antiikin ajattelun tulemisesta jälleen kuultaville:

”Pantagruel nousi ylös ja alkoi tähystää ympärilleen. Sitten hän sanoi: ’Toverit, kuuletteko mitään? Aivan kuin kuulisin ilmassa ihmisten puhetta, mutta en kuitenkaan näe ketään.’ Kapteeni vastasi: ’Herra, älkää pelästykö. Me olemme Jäämeren rajalla, seudulla, jossa viime talven alussa käytiin julma taistelu arimaspien ja nefelibatien välillä. Silloin kaikki jäätyi ilmaan; miesten ja naisten puheet ja huudot, nuijien iskut, haarniskoiden kalina, hevospanssareiden kahina, ratsujen hirnunta ja kaikki muu taistelun melske jäätyi ilmaan. Nyt pakkaset ovat hellittäneet, leuto ja lämmin sää on palannut ja ne sulavat taas kuuluviksi. […] Kun lämmitimme niitä käsissämme, ne sulivat kuin lumi ja saatoimme kuulla ne, mutta emme ymmärtäneet niitä koska ne olivat barbaarien kieltä.’” (Rabelais, 1552/2014, s. 244–247)