Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työn imun kehitystä ja selittäjiä koronakriisistä alkaneen etätyöjakson aikana. Tutkimus pohjautuu kahden kuukauden seuranta-aineistoon, joka kerättiin huhtikuussa 2020 (T1) ja kesäkuussa 2020 (T2) Tampereen korkeakouluyhteisön työntekijöiltä (n = 790). Tutkimme työn imun taso- ja muutosryhmiä henkilösuuntautuneella tutkimusotteella hyödyntämällä latenttia profiilianalyysia. Analyysissa löytyi viisi työn imun pitkittäisprofiilia, jotka erosivat toisistaan tasoltaan ja ajalliselta muutokseltaan. Työntekijöistä puolella (50 %) työn imu oli lähtökohtaisesti korkea ja lisääntyi edelleen kahden kuukauden seuranta-aikana. Noin kolmanneksella (36 %) työn imu säilyi ennallaan. Työn imun tason laskua oli havaittavissa vastaajista 14 prosentilla, joiden työn imu oli jo alun perin matala. Työn imun tason säilymistä tai lisääntymistä seuranta-aikana selittivät taustatekijöiden lisäksi kodin toimivuus etätyöympäristönä, korkeakouluyhteisön etätyölle tarjoama tuki, työn oma-aloitteinen kehittäminen ja pystyvyysusko. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kokemukset pakotetusta etätyöstä eriytyvät. Työn imun tasolla poikkeustilan alussa oli merkitystä sen myöhemmälle kehitykselle: ne, joilla työn imu taso oli vähintään kohtuullinen etätyön alkaessa, onnistuivat säilyttämään ja jopa lisäämään sitä etätyötilanteessa. Etätyön tekemistä on tärkeää tukea toimivalla etätyön johtamisella, edistämällä kodin toimivuutta etätyöhön ja tukemalla työntekijöiden oma-aloitteista etätyön kehittämistä.

Avainsanat: koronavirus, etätyö, työhyvinvointi, työn imu, työn tuunaaminen, pystyvyysusko