Identiteetistä on tullut eräänlainen muotisana ja avainkysymys nyky-yhteiskunnassa. Koemme suorastaan pakkoa pohtia sellaisia kysymyksiä kuin kuka olen, mihin olen menossa ja mihin kuulun. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Nykyinen yksilöiden ja yhteiskunnallinen kiinnostus identiteettiä kohtaan on seurausta jatkuvasti muuttuvista yhteiskunnallisista olosuhteista ja erityisesti individualismin noususta. Länsimaissa perinteiset sosiaaliset jaottelut kuten luokka, etnisyys ja sukupuoli rajoittavat meitä vähemmän kuin koskaan. Samaan aikaan meiltä odotetaan yksilöllisiä ratkaisuja ja meitä rohkaistaan valitsemaan joustavasti oma elämänpolkumme. Yksilöllisen vapauden lisääntyminen ja valintojen tekemisen pakko yhdistettynä normatiivisten ohjenuorien hälvenemiseen ovat luoneet tämän päivän itsemäärittelyn eksistentiaalisen ongelman – mitä valita, mitä minusta voi tulla? Kuten antropologi Margaret Mead totesi: valinnan tarve luo konfliktin (engl. ”the need for choice is the forerunner of conflict”).
Muistat varmaan Forrest Gumpin, Robert Zemeckisin ohjaamassa saman nimisessä elokuvassa. Siinä Forrest Gump istui penkillä ja puhui vieressään istuvalle naiselle sanoen: ”Äiti aina sanoi, että elämä on kuin suklaarasia, koskaan ei voi tietää, mitä tulet saamaan.” Elämä on kuin suklaarasia, ja sen edessä meidän täytyy tehdä valintoja.
Muistatko, millaista oli, kun olit 16-, 20- tai ehkäpä 25-vuotias? Elämä oli edessä tarjoten runsaasti vaihtoehtoja, joiden väliltä valita. Elämän suklaarasian edessä, muistatko kysyneesi itseltäsi: kuka olen, mitä minun pitäisi valita, mikä elämän polku tai kuvaannollisesti suklaa olisi kaikkein houkuttelevin, ja ehkäpä, jos otan tämän suklaan, millaiseksi elämäni muuttuu. Olit ehkä hämilläsi, ja valintoja oli vaikea tehdä. Toisaalta ehkä kaikki suklaat tai elämän vaihtoehdot olivat niin kiinnostavia, että ihan jokaisen olisi voinut valita, tai kenties kaikki vaihtoehdot vaikuttivat mauttomilta.