Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden eri työn tuunauksen kyselymenetelmän – Job Crafting Questionnairen (JCQ; Slemp & Vella-Brodrick, 2013) ja Job Crafting Scalen (JCS; Tims, Bakker & Derks, 2012) – rakennevaliditeettia ja menetelmien välisiä keskinäisiä suhteita sekä vertailla niiden yhteyksiä työhyvinvointiin, jota tässä tutkimuksessa arvioitiin työn imun ja yksilön ja työn yhteensopivuuden kautta. Tutkimuksessa hyödynnettiin Esimiesten työn tuunaus ja hyvinvointi -tutkimusprojektin aineistoa, joka kerättiin poikkileikkaustutkimuksena keväällä 2017 Oulun, Kajaanin ja Iisalmen kaupunkien esimiestehtävissä toimivilta sekä Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän esimiehiltä (N = 419). Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittivat, että molempien työn tuunauksen kyselymenetelmien faktorirakenne tuki teoreettisia oletuksia: JCQ sisälsi kolme ja JCS neljä tuunausstrategiaa. Menetelmät arvioivat samansuuntaisesti työtehtävien tuunausta, mutta muutoin JCQ ja JCS erottuivat toisistaan eri tuunaustapoja arvioiviksi menetelmiksi. Sekä JCS että JCQ olivat vahvemmin yhteydessä työn imuun kuin yksilön ja työn yhteensopivuuteen. Kyselymenetelmien välisiä eroja niiden yhteyksissä näihin kriteerivaliditeettimuuttujiin ei juurikaan ilmentynyt sitä eroa lukuun ottamatta, että JCQ:n sosiaalisten suhteiden tuunaus oli yhteydessä yksilön ja työn yhteensopivuuteen, kun taas vastaavaa yhteyttä ei havaittu JCS:n työn sosiaalisten voimavarojen lisäämisellä. Tutkimus osoitti, että suomenkieliset työn tuunauksen kyselymenetelmät olivat psykometrisiltä ominaisuuksiltaan käyttökelpoisia, joskin erityisesti JCS:ssä ilmeni myös sisällöllisiä kehittämiskohteita. Artikkelin pohdintaosiossa esitetään kyselymenetelmien keskeiset kehittämiskohteet ja menetelmien väliset sisällölliset erot, jotka ohjaavat työn tuunauksen kyselymenetelmän valintaa.

Avainsanat: työn tuunaus, rakennevaliditeetti, työn imu, yksilön ja työn yhteensopivuus