Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko palautumisessa jatkuvuutta työpäivän aikana ja vapaa-ajalla. Etsimme aineistosta palautumisprofiileja sen perusteella, miten hyvin työntekijät palautuvat työstä sekä tauoilla että vapaa-ajalla. Palautumista tarkasteltiin psykologisen työstä irrottautumisen ja rentoutumisen kautta. Lisäksi tutkittiin, eroavatko palautumisryhmät toisistaan työhyvinvoinnin, työn vaatimustekijöiden ja taustatekijöiden osalta. Tutkimuksessa hyödynnettiin 12 organisaatiosta kerättyä kyselyaineistoa (N = 919). Osallistujista 63 prosenttia oli naisia, ja keski-ikä oli 49 vuotta. Aineisto analysoitiin Mplus-ohjelmalla, jossa palautumiskokemusten perusteella toisistaan eroavia ryhmiä etsittiin latentin profiilianalyysin avulla. Latentti profiilianalyysi tuotti neljä ryhmää: 1) palautujat (n = 202) eli työntekijät, jotka irrottautuivat ja rentoutuivat muita paremmin sekä tauoilla että vapaa-ajalla, 2) rentoutujat (n = 275) eli työntekijät, jotka rentoutuivat sekä tauoilla että vapaa-ajalla, mutta irrottautuivat muita heikommin, 3) vapaa-ajan palautujat (n = 281) eli työntekijät, jotka irrottautuivat ja rentoutuivat erityisesti vapaa-ajalla, ja 4) heikosti palautuvat (n = 161) eli työntekijät, jotka palautuivat muita heikommin sekä tauoilla että vapaa-ajalla. Ryhmät erosivat toisistaan työhyvinvoinnin, työn vaatimustekijöiden ja taustatekijöiden osalta. Heikosti palautuvien ryhmässä koettiin eniten uupumusasteista väsymystä ja vähiten tarmokkuutta. Tulosten mukaan palautumista on hyödyllistä edistää vapaa-ajan lisäksi työpäivän aikana.

Avainsanat: työstä irrottautuminen, rentoutuminen, tauot, uupumusasteinen väsymys, tarmokkuus