Suomalaiset tiedelehdet ovat saaneet perustella olemassaoloaan siitä alkaen, kun niitä on ilmestynyt. Alkuvaiheessa tosin perustelu kävi helposti – itsenäisellä valtiolla on oltava oma kieli oman sivistyksen ylläpitämisen ja rakentamisen välineenä. Tämä kiteytyi klassisesti J. V. Snellmanin (1840/1982) filosofiassa, joka korosti tradition ja itsetietoisuuden yhteensovittamista sivistysprosessissa: ”itse tämä sivistysprosessi muodostaa sen, mikä ihmisessä on ihmistä.”

Kansallinen sivistyseetos kantoi tiettyyn määrään saakka vielä hyvinvointivaltion rakennusvaiheessa, kun sivistystä avattiin koko kansalle niin peruskoulun kuin laajenevan korkeakouluverkon muodossa. Korkeakouluilla oli alueellinen tehtävänsä, joka edellytti kansallisella kielellä toimimista. Suomenkieliset tieteelliset lehdet olivat itsestäänselvästi yksi tieteellisen julkaisemisen kanavista. Erityisesti humanistiset ja yhteiskuntatieteet pitäytyivät suomeksi julkaisemisessa.