”We are not mice!” huudahti kollega ja ystävä Jerry White Stanfordissa; hän oli tuolloin 85-vuotias, saman ikäinen kuin Antti Eskola valmistellessaan kirjaansa Vanhanakin voi ajatella: mielikuvista ja niiden voimasta. Jerry oli suivaantunut mediassa yleisestä tavasta viitata rottakokeisiin, kun uutisoidaan vanhenemisesta ja unelmoidaan ikuisesta nuoruudesta. Kun tätä haavetta ei ole osattu tarjota edes hiirille, oli ministeri Maria Ohisalon avustajallakin syitä tölviä vaarallisesti ikääntyneitä tviitissään: ”Kaikella kunnioituksella… se (60–70-vuotiaat) ei ole se ikäluokka, jota minä kuuntelisin yhteiskunnallisen kehityksen tiimoilta.” Eipä ollut innostavampi se vuosikymmen sitten julkaistu aikuiskoulutuksen kotimainen opaskaan, joka esittäytyi suunnilleen näin: ”Ihminen voi oppia uusia asioita vielä 50-vuotiaanakin.”
