Työn intensiivistyminen on viime aikoina herättänyt mielenkiintoa työelämän muutosten ja etenkin voimistuvan digitalisaation myötä. Intensiivistymistä kuvaavat kiristynyt työtahti, itsenäisen työn, päätöksenteon ja urasuunnittelun lisääntyminen sekä kasvaneet oppimisvaatimukset työssä. Työn intensiivistyminen asettaa työntekijöille uusia haasteita, joiden vaikutuksia hyvinvointiin ei vielä tunneta riittävästi. Tavoitteenamme oli tutkia, millaisia työn intensiivistymistä kuvaavia profiileja on löydettävissä opettajilla (N = 2 186) ja tieteen ammattilaisilla (N = 975), sekä selvittää, vaihteleeko työuupumuksen taso eri profiileissa. Lisäksi tutkimme, onko tämä vaihtelu erilaista naisilla ja miehillä. Analyysimenetelminä olivat latentti profiilianalyysi ja kovarianssianalyysi. Löysimme kolme toisistaan erottuvaa intensiivistymisprofiilia: vahvasti intensiivistynyt työ (opettajilla 56 %, tieteen ammattilaisilla 53 %), kohtuullisen intensiivistynyt työ (33 %, 35 %) ja vähäisesti intensiivistynyt työ (11 %, 12 %). Naiset raportoivat työnsä vahvasti intensiivistyneeksi useammin kuin miehet, mutta työn intensiivisyyden yhteys työuupumukseen ilmeni samalla tavalla naisilla ja miehillä. Vahvasti intensiivistynyt työ oli yhteydessä voimakkaampaan uupumusasteiseen väsymykseen ja kyynistyneisyyteen. Tutkimuksemme perusteella työn kiihtyvällä tehostumisella voi olla merkittäviä riskejä henkilöstön hyvinvoinnille.

Avainsanat: työn intensiivistyminen, työuupumus, opettajat, tieteentekijät, professorit