Nuoren aikuisen suru vanhemman kuoleman jälkeen
Vanhempien kuolemaa aikuisuudessa pidetään odotettavissa olevana elämäntapahtumana, mutta sen aiheuttamasta surusta tiedetään vain vähän. Useimmiten oman vanhemman kuolema kohdataan lapsen elämän jo vakiinnuttua, mutta joskus menetys tapahtuu kesken itsenäistymisprosessin. Nuorelle aikuiselle vanhemman menettäminen on koettelevaa riippuvaisuussuhteen ja tuen tarpeen ollessa vielä voimakkaita. Varttuneempiin verrattuna nuoret aikuiset eivät välttämättä ole ehtineet varautua oman vanhemman kuoleman mahdollisuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuoren aikuisen surua vanhemman kuoleman jälkeen nuorten aikuisten itsensä kokemana. Tutkimuksen tiedonantajat (N = 47) olivat vanhemman kuollessa 16–28-vuotiaita. Avoimia kysymyksiä sisältänyt tutkimusaineisto kerättiin elektronisella lomakkeella ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.