Sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa on tunnistettu tarve asiakaslähtöiselle ohjausosaamiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat osaamistaan motivoivan haastattelun ja ratkaisukeskeisen ohjauksen suhteen. Tutkimuksessa käytettiin sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa. Tutkimusjoukon muodosti 75 ammattilaista, jotka arvioivat osaamistaan kyselyllä (N = 75) sekä kirjallisessa tehtävässä (n = 30) ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojen alussa. Aineisto analysoitiin faktorianalyysin ja sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan ohjaustaidot muodostuivat asiakaslähtöisyyden, voimavaraistamisen ja sanoman selventämisen taidoista, joista voimavaraistamisen taidot arvioitiin vahvimmiksi ja asiakaslähtöisyyden taidot heikoimmiksi. Keskeiseksi osaamiseksi ohjaustaitojen ohella määriteltiin strateginen ajattelu, joka sisälsi menetelmien arvo- ja teoriaperustan.
Work-related Basic Need Satisfaction -kysely (W-BNS) kuvaa itsemääräytymisteoreettisten autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden perustarpeiden täyttymistä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomennetun W-BNS-kyselyn psykometrisiä ominaisuuksia ja yhteyksiä työn imuun, työuupumukseen sekä työn voimavara- ja kuormitustekijöihin 119:n ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen kuntoutuksen (ASLAK-kuntoutus) asiakkaan aineistossa. W-BNS:n psykometristä rakennetta tarkasteltiin sekä eksploratorisen että konfirmatorisen faktorianalyysin ja Cronbachin alfakertoimen avulla. Yhteyksiä työ- ja organisaatiopsykologisiin ilmiöihin tutkittiin korrelaatiokertoimin. Suomenkielinen W-BNS on yhteensopiva odotetun teoreettisen mallin kanssa, kun alkuperäisestä 18 osiosta poistetaan kolme. Autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tarpeiden täyttymistä kuvaavien asteikkojen sisäinen johdonmukaisuus on riittävä tai hyvä, ja korrelatiiviset yhteydet hyvinvointiin ja kuormitus- ja voimavaratekijöihin ovat pääosin odotettuja. Tutkimuksen johtopäätöksiä rajoittavat etenkin aineiston koko ja erityispiirteet. Tulevissa tutkimuksissa on syytä käyttää toistaiseksi kaikkia 18 osiota ja pyrkiä keräämään suurempia ja heterogeenisempiä aineistoja.
Tämä artikkeli liittyy tutkimuskokonaisuuteen, joka käsittelee psykoterapian olemusta ja sen aatehistoriallista paikkaa. Tutkimuksessa tarkastelemme psykoterapiaa muusta kuin ahtaasti ymmärretyistä lääketieteen tai empiirisen psykologian näkökulmista. Pyrimme tutkimaan psykoterapiaa osana humanistista perinnettä. Tämän artikkelin tarkoitus on kahtalainen. Siinä kiinnitetään huomiota psykoterapiatutkimuksen niihin puoliin, jotka kirjoittajien näkökulmasta ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Osa psykoterapiailmiöstä tulee ymmärrettäväksi vain, jos psykoterapiaa tarkastellaan laajempaa filosofista taustaa vasten. Vallalla oleva empiiristen tutkimusten pääuoma jättää osan psykoterapiasta huomiotta. Pyrimme myös osoittamaan, että moderniin psykoterapiaan liittyvät kysymykset ovat olleet olemassa länsimaisen filosofian alusta asti. Näiden kysymysten tarkastelu alkuperäisessä kontekstissaan auttaa ymmärtämään myös modernia psykoterapiaa paremmin. Tarkastelun lähtöpisteinä ovat Platonin sieluoppi ja käsitykset akrasiasta eli heikkotahtoisuudesta.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lasten syntymän jälkeen vammautuneet äidit rakensivat identiteettiään äitinä vammautumisensa jälkeen. Tutkimusaineisto koostui viiden vammautuneen naisen haastatteluista, jotka analysoitiin narratiivisesti. Vammautuneiden äitien kertomuksista löytyi neljä kerronnallista jännitettä, joiden kautta he rakensivat äitiysidentiteettiään: 1) Merkityksetön vai merkityksellinen elämä, 2) Lapsen rakkauden menettäminen vai äidin ensisijaisen aseman säilyttäminen, 3) Kyvyttömyys toimia äitinä vai äitinä selviytyminen sekä 4) Riippuvuus lapsesta vai hoivanantajana toiminen. Tutkimuksemme perusteella voidaan sanoa, että äitiydestä ja lapsista muodostui naisille tärkeä suojaava tekijä vammautumisen tuomiin elämänmuutoksiin sopeutumisessa ja he pystyivät rakentamaan voimaantuneen äitiysidentiteetin vammautumisensa jälkeen.