Sanamme ja tekomme luovat sosiaalista todellisuuttamme. Ei vain sillä, mistä puhumme, vaan sillä, miten puhumme, on merkitystä.
”These kids love. They need love. They are wonderful and bring enormous joy and laughter to those who love them. […] Kids with special needs are smart. Talented. Creative, and thoughtful. It may not be obvious all the time – their minds work differently.”
Näin Kristi Campbell (2014) kuvailee blogissaan poikaansa, jolla on autismin kirjon häiriön diagnoosi. Nykytietämyksen valossa autismia pidetään aivojen neurobiologisena kehityshäiriönä, jonka nähdään vaikuttavan monin tavoin siihen, miten henkilö on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristönsä kanssa.
