Psykologia-lehti julkaisi edellisessä numerossa Matti Vanhasen ja Rauni Laulumaan Wechslerin testistöjen WAIS-R:n ja WAIS-III:n vertailututkimuksen, jossa he käsittelivät normiongelmaa ja esittivät ratkaisuehdotuksen. Aihe on erityisen ajankohtainen, koska WAIS-IV:n normiaineiston keruu ja menetelmän sopeuttaminen Suomen olosuhteisiin ovat parhaillaan käynnissä. Wechslerin testien uudistaminen on välttämätöntä, jotta testeillä arvioitavat ominaisuudet perustuvat uusimpaan tutkimustietoon ihmisen kognitiivisista toiminnoista ja diagnostiikasta. Testien rakenteelliset muutokset näkyvät uusina indekseinä, osatesteinä ja testiosioina. Rakenteeltaan erilaiset testiversiot eivät välttämättä ole vertailukelpoisia, edes perinteisen normituksen jälkeen (Kolen & Brennan, 2004). Testistöön on WAIS-III versiosta alkaen lisätty osatestejä, joilla arvioidaan joustavaa päättelykykyä (engl. fluid reasoning), työmuistia ja prosessointinopeutta. Nämä muutokset rakenteissa tekevät mahdolliseksi kognitiivisen kyvykkyyden eri osa-alueiden monipuolisen arvioinnin ja siten lisäävät menetelmän luotettavuutta niin psykometristen ominaisuuksien osalta kuin käytännön arviointityössä.
Tutkimuksemme (Vanhanen & Laulumaa, 2011), jonka mukaan suomalaisen WAIS-III:n ÄO-arviot ovat liian korkeita 18–24-vuotiaiden ikäryhmissä, on edelleenkin mielestäni hyvin perusteltu. Väitettä tukevat oman tutkimuksemme lisäksi myös käytännön havainnot kliinisessä potilastyössä sekä Roivaisen havainnot (2010a ja b). Mikäli 7–11 pisteen vähentämistä ÄO-pistemäärästä pidetään puutteellisena ratkaisuna ongelmaan (Haavisto ja Lipsanen tässä numerossa), voisi toisena ratkaisuna olla WAIS-R -testistön käyttäminen kyseisissä ikäryhmissä WAIS-III sijasta. Todennäköisin selittäjä näiden testiversioiden eriäville pistemäärille on WAIS-III:n normiston pieni koko kyseisissä ikäryhmissä (alle ¼ edeltäjän vastaavasta), mikä lisää olennaisesti satunnaisvaihtelun mahdollisuutta. Potilastyön jatkuvuuden kannalta olisi toivottavaa, että eri menetelmillä saadut tulokset olisivat edes jotenkuten yhteismitallisia eikä testiversion vaihtoon liittyviä ”ihmeparantumisia” enää esiintyisi.