Terveystarkastukset ovat työterveyshuollon keskeinen toimintatapa, joiden tavoitteena on työhön liittyvien sairauksien ja oireiden ehkäiseminen sekä työntekijän terveyden ja työkyvyn tukeminen. Terveystarkastusten tuloksellisuuden kannalta ratkaisevaa on hoitajien ohjausosaaminen. Tutkimus on osa hanketta, jossa työterveyshoitajille toteutettiin lyhyt koulutusinterventio ohjausvuorovaikutustaitojen vahvistamiseksi. Aineistona on 16 videoitua terveystarkastusta kolmelta hoitajalta. Tutkimuksessa tarkastellaan keskustelunanalyysin keinoin, kuinka terveyteen ja työkykyyn liittyvistä suunnitelmista keskustellaan ennen koulutusinterventiota ja sen jälkeen.
Vertaistuki on todettu vaikuttavaksi ohjauskeinoksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vertaistukea vuorovaikutuksen mikrotasolla keskustelunanalyyttisen, vertailevan tapaustutkimuksen avulla. Aineisto koostuu viiden pienyrittäjänaisten vertaisryhmäohjausprosessin videoinneista. Näiden strukturoitujen, ratkaisukeskeisten ryhmien tarkoitus oli edistää osallistujien työkykyä ja terveellisten elintapojen omaksumista. Vuorovaikutusanalyysin pohjana ovat yhden ryhmän osallistujien selvästi muita vähäisemmät kokemukset saamastaan vertaistuesta ohjauksen lopuksi toteutetussa kyselyssä. Analyysin kautta pyrimme ymmärtämään, mitkä ryhmäohjauksen vuorovaikutuksen ilmiöt voisivat liittyä ryhmäläisten kokemusten erilaisuuteen. Huomiomme kohdistuu tapoihin, joilla osallistujat osoittavat keskinäistä myötätuntoa.
Dialogisessa prosessikonsultaatiossa asiakas nähdään ongelmiensa ja niihin liittyvien ratkaisujen omistajana. Konsultaatiokeskusteluissa asiakasta tuetaan ottamaan vastuuta tilanteesta ja asettumaan toimijaksi suhteessa sen ratkaisemiseen. Näiden ihanteiden edistämistä konsultaation vuorovaikutuskäytännöissä on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Tässä artikkelissa tarkastelemme ohjattavien vastuunottoa ja toimijuuden muodostumista työyhteisön yhteistyön parantamiseksi järjestetyssä konsultaatiotilanteessa. Tutkimuksen aineiston muodostivat yhdestä konsultaatiotapaamisesta tehty äänitallenne ja sen litteraatio. Aineiston analyysissä on hyödynnetty positiointiteorian käsitteitä.
Tutkimuksessa tarkastellaan työskentelyongelman määrittelyn tapoja opintopsykologin vastaanoton vuorovaikutuksessa opiskelijan ja opintopsykologin välillä. Työskentelyongelman määrittely on keskeinen toiminto opintopsykologitapaamisten ensimmäisillä tapaamiskerroilla ja keskeinen allianssin rakentamisen keino. Selvitämme, miten tämä toiminto rakentuu vuorovaikutuksessa ja miten osapuolet osallistuvat siihen. Tutkimuksen aineistona on yliopiston opintopsykologien yksilövastaanotoilla videoituja aitoja keskusteluja. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi. Kuvaamme kaksi erilaista tapaa, joilla työskentelyongelma tulee esille ja yhteiseksi toiminnan kohteeksi. Ongelmaa voidaan ensinnäkin käsitellä alusta pitäen tunnistettuna, vaikka tällöinkin opiskelijalle varataan mahdollisuus kertoa asia omin sanoin. Tavallisempi tapa on, että opintopsykologi tekee työskentelyongelmatarjouksen ehdottamalla sitä kuultuaan opiskelijan kuvausta tilanteestaan ja kyseltyään taustoittavia kysymyksiä. Opiskelija voi hyväksyä tai väistää opintopsykologin ehdotuksen.
Tutkimuksessa tarkastellaan yhteisen päätöksenteon rakentumista mielenterveyskuntoutujien ja heidän ohjaajiensa välisessä vuorovaikutuksessa Klubitalo-toiminnan kontekstissa. Huomiomme kohdistuu keinoihin, joilla ohjaajat säätelevät mielenterveyskuntoutujien osallisuutta tekeillä oleviin päätöksiin pyrkien yhtäältä 1) edistämään vuorovaikutuksen osallistujien tasavertaisia osallistumisen mahdollisuuksia ja toisaalta 2) varmistamaan, että vuorovaikutuksessa saadaan ylipäätään jonkinlaisia päätöksiä tehdyksi. Aineistona on 30 videotallennettua ryhmätapaamista, joita on analysoitu keskustelunanalyysin menetelmällä. Tarkasteltavat ohjaajien vuorovaikutuskäytänteet ilmenevät päätöksentekosekvenssien eri vaiheissa. Analyysimme havainnollistaa, kuinka ohjaajat voivat käynnistää päätöksentekosekvenssin käsittelemällä jälkikäteen ehdotuksina sellaisiakin kuntoutujien vuoroja, jotka eivät tällaisina tulleet alun perin käsitellyiksi. Tilanteissa, joissa ohjaajien omat ehdotukset eivät saa kuntoutujilta vastakaikua, ohjaajat saattavat itse edistää päätöksentekosekvenssiä muistuttamalla kuntoutujia tiedollisesta pääsystä ehdotusta koskevaan tietoon tai kalastelemalla samanmielisyyden ja sitoutumisen ilmaisuja ehdotettuun asiaan.
Lisää artikkeleita...
Sivu 1 / 2