Artikkelien tiivistelmät

Artikkelien tiivistelmät (05/2016)

Kirsi Salonen, Kaisa Kirves & Kalevi Korpela

Kohti kokonaisvaltaisen luontokokemuksen mittaamista

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää emootioita, minäkokemusta ja ympäristösuhteen ominaisuuksia koskevista, niin sanottua kokonaisvaltaista luontokokemusta kuvaavista väittämistä mittari (KOLU) ja selvittää sen rakennetta, ulottuvuuksien reliabiliteettia sekä mittarin rakenne-, kriteeri- ja ryhmien erotteluvaliditeettia. Aineistossa oli terveyteen liittyvän internetjulkaisun aikuislukijakuntaa (= 485) sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten asiakkaita ja ohjattavia, joille oli ammattimaisesti käytetty luontoon liittyviä menetelmiä osana ohjausta tai kuntoutusta (= 49). Vastaajista naisia oli 72 prosenttia, ja vastaajien keski-ikä oli 43.5 vuotta. Tämän lisäksi KOLU-mittarin luotettavuuden arviointia varten kerättiin opiskelija-aineisto (= 347). KOLU-mittarin rakennetta arvioitiin faktorianalyysilla ja ulottuvuuksien reliabiliteettia Cronbachin alfoilla. Rakenne- ja kriteerivaliditeettia arvioitiin Pearsonin korrelaatiokertoimilla. Ryhmien erotteluvaliditeetin tutkimiseksi verrattiin KOLU-mittarin ulottuvuuksien esiintymistä aiemmassa tutkimuksessa löydetyissä luontokokemuksen ryhmissä (tervehtyjät, elpyjät, ristiriitaiset) varianssianalyysin avulla. KOLU-mittari osoittautui koostuvan neljästä ulottuvuudesta (luontoyhteyden kokemus, umpikujan tunne, tilantuntu ja hyväksyvä läsnäolo), joiden reliabiliteetit olivat riittävän hyvät. Lisäksi rakenne-, kriteeri- ja ryhmien erotteluvaliditeetit osoittautuivat kohtuullisiksi.

Avainsanat: kokonaisvaltainen luontokokemus, KOLU-mittari, luontoyhteys, umpikuja, tilantuntu, hyväksyvä läsnäolo


Suvi Naukkarinen, Petri Karkkola, Matti Kuittinen & Hannu Räty

Suomenkielisen MAAS-mittarin psykometrinen rakenne ja yhteydet persoonallisuuspiirteisiin sekä hyvinvointiin

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomenkielisen Mindful Attention Awareness Scale -mittarin psykometristä rakennetta. Lisäksi tutkitaan menetelmällä arvioidun tietoisen tarkkaavaisuuden yhteyttä itsearvioituihin persoonallisuuspiirteisiin, mielialaoireiluun, elämäntyytyväisyyteen ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Osallistujat (n = 187) olivat enimmäkseen keski-ikäisiä ammatillisesti syvennetyn lääketieteellisen varhaiskuntoutuksen (ASLAK-kuntoutuksen) asiakkaita, jotka MAAS:n lisäksi arvioivat persoonallisuuspiirteitään Kop-kyselyllä, mielialaoireiluaan DEPS-seulalla, elämäntyytyväisyyttään SWLS-kyselyllä ja terveyteen liittyvää elämänlaatuaan RAND-36-kyselyllä. Tulokset olivat enimmäkseen odotusten mukaisia: MAAS:n psykometrinen rakenne on eksploratorisessa faktorianalyysissä yksifaktorinen ja Cronbachin alfa -kertoimella arvioituna sisäisesti johdonmukainen. Tietoinen tarkkaavaisuus oli korrelatiivisessa yhteydessä kaikkiin persoonallisuuspiirteisiin sekä mielialaoireiluun ja elämäntyytyväisyyteen. Tietoisen tarkkaavaisuuden yhteys mielialaoireiluun ja elämäntyytyväisyyteen säilyi silloinkin, kun persoonallisuuspiirteet kontrolloitiin regressioanalyysissä. Lisäksi tietoinen tarkkaavaisuus ennusti regressioanalyysissä terveyteen liittyvän elämänlaadun muutosta. Suomenkielinen MAAS vaikuttaa toimivan kuten alkuperäinen sekä käännösversiot, mutta tarvitaan varsinaista validiteettitutkimusta monipuolisemmilla metodeilla sekä isommilla ja väestöä paremmin edustavilla aineistoilla.

Avainsanat: Mindful Attention Awareness Scale, tietoinen läsnäolo, persoonallisuuspiirteet, hyvinvointi


Noora Nuutinen, Anne Korvenoja & Juha Holma

Muutokset Vaihtoehto väkivallalle -ryhmään osallistuneiden miesten parisuhteissa

Tutkimme, millaisia muutoksia tapahtui jyväskyläläisen, parisuhdeväkivaltaa käyttäneille miehille suunnatun Vaihtoehto väkivallalle -ohjelman aikana interventioon osallistuneiden parisuhteissa. Aineistona käytimme miesten puolisoiden alku-, loppu- ja seurantahaastatteluita. Analysoimme haastatteluiden vastauksia laadullisella sisällönanalyysilla. Keskityimme vastauksissa ilmenneisiin muutoksiin väkivallan eri muodoissa, parisuhteen tilassa sekä puolison asemassa ja turvallisuudessa. Lisäksi tutkimme, mitä tapahtuneet muutokset kertoivat intervention tuloksellisuudesta. Valitsimme keskeisiksi muutoksen sisältöalueiksi muutokset väkivallan eri muodoissa, parisuhteen tilassa sekä puolison asemassa ja turvallisuudessa. Muodostimme alku- ja loppuhaastatteluihin perustuen viisi erilaista muutosta kuvaavaa luokkaa: 1) kokonaistilanne hyvä, fyysinen väkivalta loppunut, 2) muutosta parempaan, fyysinen väkivalta loppunut, 3) muutosta parempaan, fyysinen väkivalta vähentynyt, 4) merkittäviä ongelmia, fyysinen väkivalta loppunut ja 5) merkittäviä ongelmia, fyysinen väkivalta vähentynyt. Luokittelimme intervention kokonaisvaltaisesti tulokselliseksi kolmen ensimmäisen luokan kohdalla (n = 11, 48 % tapauksista). Kahden jälkimmäisen luokan kohdalla luokittelimme intervention osittain tulokselliseksi (n = 12, 52 % tapauksista). Seurantahaastatteluista ilmeni, että loppuhaastatteluun mennessä saavutetut positiiviset muutokset kestivät vain osan kohdalla ja loppuhaastattelussa ilmenneet merkittävät ongelmat yleensä jatkuivat. Tutkimuksemme tulosten perusteella arvioimme Vaihtoehto väkivallalle -ryhmän hyviä tuloksia tuottaneeksi interventioksi. Tuloksemme antavat myös tukea ajatukselle siitä, että parisuhdeväkivaltaa tutkittaessa on oleellista huomioida tilanne moniulotteisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Avainsanat: Vaihtoehto väkivallalle -ryhmä, lähisuhdeväkivalta, parisuhdeväkivalta, väkivaltainterventio, tuloksellisuustutkimus, parisuhde, laadullinen sisällönanalyysi