Tässä narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkastelemme 30 tutkimusartikkelin pohjalta, millaista määrällistä päiväkirjatutkimusta työn ja muun elämän vuorovaikutuksesta on tehty. Tämän aihealueen tutkimus on lisääntynyt huimasti viime vuosina sekä kehittynyt menetelmällisesti uusien teknologisten mahdollisuuksien myötä. Kuvaamme ja vedämme yhteen työn ja muun elämän välistä päivittäistä vuorovaikutusta käsitelleiden määrällisten päiväkirjatutkimusten antia käyttämällä kahta teoreettista viitekehystä: 1) työn ja perheen välinen ristiriita ja rikastavuus sekä 2) työn ja perheen välinen siirräntä. Päiväkirjatutkimusten tulokset osoittavat, että työn ja perheen välinen ristiriita on yhteydessä lisääntyneeseen pahoinvointiin ja rikastavuuden kokemus lisääntyneeseen hyvinvointiin päivätasolla. Tulokset osoittavat myös, että saman päivän aikaista myönteistä ja kielteistä siirräntää työn ja muun elämän välillä näyttää tapahtuvan sekä yksilö- että perhetasolla.
Kiintymyssuhdeteoriaa on sovellettu laaja-alaisesti läheisten ihmissuhteiden tutkimuksessa läpi elämänkaaren. Kiintymyssuhdeteoreettisessa tutkimuksessa merkittävänä osana on ollut aikuisten kiintymyssuhdetyylien ja hoivasuhteiden välinen yhteys. Näiden tutkimustulosten merkitystä kliinisessä hoitotyössä on kuitenkin huomioitu suhteellisen vähän. Viime vuosina kiinnostus kiintymyssuhteiden rooliin dementian hoidossa on herännyt, ja dementiatutkijat ovat painottaneet niiden erityistä merkitystä dementiapotilaille. Dementian nähdään johtavan menetyksen, epävarmuuden ja turvattomuuden kokemuksiin, jotka aiheuttavat kiintymyskäyttäytymistä dementiapotilaissa. Hoitosuhteen kannalta on tärkeää, miten hoitohenkilökunta pystyy vastaamaan näihin tarpeisiin. Kiintymyssuhdeteorian mukaan hoitajan oma kiintymyssuhdetyyli voi vaikuttaa hänen kykyynsä tarjota hoivaa ja huomioida toisen ihmisen tarpeita.