Janne Viljamaa: Kuka täällä oikein määrää? Lapsiperheen kasvatuskirja. Minerva, 2014.

Joskus kirja havainnollistaa olemuksellaan sitä maailmaa, jota se pyrkii kuvaamaan. Tällainen mielikuva syntyi sosiaalipsykologi Janne Viljamaan uusinta kirjaa lukiessani. Meillä ei ole pulaa kasvatusta koskevasta tiedosta, vaan hukumme siihen emmekä osaa seuloa olennaista toimintamme ohjenuoraksi tai kompassiksi. Näin myös tässä kirjassa tieto, joka ihmistaimen kasvatuksesta ja tämänhetkisestä kasvuympäristöstä on saatavilla, vyöryy lukijan päälle. En tiedä, pitäisikö kirjasta löytyäkään mitään punaista lankaa, mutta minulle jäi siitä hämmentynyt olo. Tunnistin ajankuvaa, nykyisiä kasvatuksen kipukohtia, myös omia ajatuksiani siitä, ja nyökyttelin monille viisaille ajatuksille ja kannanotoille, mutta yhtä usein jäin pohtimaan, etten millään voisi kirjoittaa samalla varmuudella kuin omista kokemuksistani. Poleeminen tyyli sopii blogeihin ja pamfletteihin, ja se on usein nautittavaakin. Tietokirjan edessä lukija orientoituu kuitenkin toisenlaiseen tyyliin tai selkeämpään tekstilajivalintaan. Viljamaa kirjoittaa iskevästi ja käyttää elävää kieltä. Siksikin on harmillista, että teoksen sanoma ja tavoiteltu lukija välillä jotakuinkin hämärtyvät, ja käteen jää kaoottinen kuva siitä ongelmakentästä, jonka keskellä kasvattajat operoivat (tai tunaroivat). Onko se kenties vanhanaikaista, mutta painetulta teokselta odottaa, että se jäsentää ja perustelee.